Yllätyslahja

Sain äidiltä pienen yllätyslahjan, ja voi miten ihanasti se olikaan pakattu! Niin sievästi, että vaikka sain lahjan jo illalla, pinnistelin avaamatta aamuun asti, jotta voisin ikuistaa sen ansaitsemallaan tavalla. Oli jännittävää tuijotella kaunista pakettia, jonka sisällä ei yksinkertaisesti voisi olla mitään epämieluisaa.

Lahjojen saaminen voi olla myös stressaavaa. Tiedättehän, kun paketista löytyykin jotain aivan muuta kuin oli odottanut, tai jotain sellaista, mistä ei lainkaan pidä. Olen aivan onneton peittelemään pettymystäni, joten pelkään ja kammoan jo etukäteen lahjojen avaamista. Mieluiten piiloutuisin komeroon pois odottavien silmien alta.

Tässä tapauksessa paketin tarra oli kuitenkin tutusta liikkeestä, jossa ei myydä mitään, josta en pitäisi. Avaamista ei siis tarvinnut lainkaan stressata ja saatoin pienen lapsen jännityksellä odottaa aamuun. Eikä tarvinnut pettyä. Paketista paljastui kaksi aivan ihastuttavaa lasiastiaa!

Jatkan nyt kippojen hypistelyä ja mietin, missä ne olisivat edustavimmillaan.

Pupuja

Äiti ompeli pupuja. Tytär kuvasi. Myynnissä täällä!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3432539/kuin-surmaisi-satakielen?claim=pb6nhugx43n">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

bungalow

Suklaamarengin Heidi kirjoitti jokin aika sitten värikkäitä tyynyjä ja muita kankaita myyvästä kaupasta. Tyynyjen kuvioinnissa oli jotain kovin tuttua, ja klikkailin itseni selaamaan tuotekuvia. Yhtäkkiä tuijotin kuvaa Kööpenhaminasta muutama vuosi sitten ostamastani astiapyyhkeestä, jonka pitäisin mieluiten koko ajan käyttövalmiudessa! Parin lisäklikkauksen jälkeen selvisi, että pyyhe on Bungalow-merkkininen ja että niitä saa ulkomaiden lisäksi myös yhdestä ainoasta kaupasta Suomessa!

Seuraavana päivänä otin suunnan Kapteeninkadulle Kämppä-liikkeeseen. Kevään lähestymisen kunniaksi kotoutin iloisen keltaisen pyyhkeen. Mutta koska luotettava yksilöni on sävyltään turkoosi, löytyy myös uudesta versiosta samaa sävyä sopivassa suhteessa. Ai että on tykkään noista kuoseista! Kuviot ovat kuulema intialaista perua, mutta tanskalaisella tyylillä.

Kyllä vaan on taas mukavampaa tiskata, kun saa kuivata kätensä johonkin näin sievään!

Ystävänpäiväpostia

Korttien lähettämisessä on samaan aikaan sekä jotain erityisen jännittävää että ilahduttavaa. Ja nimenomaan lähettämisessä. Kortteja on toki ihanaa saada, mutta se käy aivan liian helposti. Ainakin jos asut kerrostalossa ja kumarrut vain aamulla ovella matkalla jääkaapille. Sen sijaan jos posti täytyy hakea laatikosta, jännitysmomentti kasvaa huomattavasti! Taisteleeko turhaan pakkasen ja viiman läpi laatikolle ja pettyy löytäessään Sotkan mainoslehden, vai onko tänään sittenkin luvassa jotain tavanomaisesta poikkeavaa!

Hyvä on, myönnetään että korttien saaminenkin on ihan mahtavaa. Mutta palatakseni lähettämiseen, ymmärsin vasta nyt, että pidän siitä itse jopa enemmän kuin kortin vastaanottamisesta. Tein tänä vuonna itse ystävänpäiväkortit, ja voi miten ihanaa oli sulkea valmiita kuoria ja liimailla huolella valittuja postimerkkejä! Entäpä se hetki, kun sain pudottaa nipun pitkään ja hartaasti valmisteltuja kirjekuoria postilaatikkoon! Se oli kerrassaan ihanaa! Alan ymmärtää, miksi Bennetin siskokset ovat aina niin tohkeissaan kirjeitä saadessaan.  On niin kovin sääli, ettei kirjeenvaihto ole enää muodissa. Kortitkin voi lähettää sähköisesti. Mutta siitä katoaa kaikki hauskuus.

Olen jo monta kertaa tämän vuoden aikana ehtinyt todeta, että mitä enemmän vaivaa on valmis näkemään, sen palkitsevampaa se on. Ja sama koskee myös ystäviä.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3

Niin ja kortteihin sain idean täältä. Ja yksityiskohtaiset ja oikein näppärät ohjeet löytyvät puolestaan täältä!

Turkooseja unelmia ja loistokasta Pariisia

weheartit.com

Vapaapäivä on sujunut odotetusti. Olen ehtinyt sekä valokuvaamaan kauniissa mutta kerrassaan hyytävässä pakkasilmassa, että juonut lämmittävää teetä kuumavesipullon lämmittäessä varpaita ja Nannerl, Mozartin sisar -elokuvan pyöriessä ruudussa.



Blogia aloittaessani päätin, etten postaisi kuvia weheartit.comista, vaan keskittyisin kuvaamiseen itse. Tänään kuitenkin olin luvannut itselleni, että teen vain kivoja asioita ja niihin kuului myös kyseisellä sivustolla viihtyminen. Turkoosi on ehdottomasti lempivärini, enkä siksi voinut vain sivuuttaa ihastuttavia turkoosisävytteisiä kuvia, vaan keräsin ne talteen.


Alla vielä muutama kuva elokuvasta, jonka aikana siirtyy Pariisiin ja Versaillesiin ja aikaan, joka saa arvostamaan nykypäivän naisten oikeuksia. Vaikka ei sillä, ettei kauniiden pukujen ihanien ovien ja muiden huonekalujen katselu olisi silti yhtä viihdyttävää kuin aina!

Vapaapäivä

Aamuisista tehokkuuspuuskistani huolimatta hommat eivät tunnu loppuvan. Vapaapäiviä ei ole ollut kohta kuukauteen, ja se alkaa näkyä äkillisinä kiukunpuuskina ihan pienistäkin muutoksista, jotka eivät ole olleet tarkkaan aikataulutetun kalenterini tiedossa.

Sen tähden tein raivaustöitä ja putsasin kalenterista kokonaisen vapaan perjantain. Ja se koittaa huomenna! Ainoa suunnitelma on tehdä vain ja ainoastaan kivoja asioita. Voi olla, että innostun askartelemaan. Ehkäpä vietän päivän kameran kanssa. Tai voi olla, että yksinkertaisesti uppoan sohvalle vilttien alle ja painan kaukosäätimellä playta.

Joka tapauksessa tiedän, että siitä tulee hieno päivä, sillä se on vapaapäivä.

I was here

Reilaaminen kuuluu varmasti monen jo ala-asteella päättämään Sit ku mä oon iso -listaan delfiinien kanssa uimisen ja Afrikan lasten pelastamisen lisäksi. Vaikka olin ehtinyt jo hylätä ajatuksen, että lähtisin koskaan reilaamaan, muuttuu asia tänä keväänä ja voin vetää viivan yli henkisestä listastani. Sen sijaan, että reili kestäisi kuukausia ja tavoittelisi koko Euroopan läpikäyntiä, kesto on vain kaksi viikkoa ja keskittyy vain rajattuun määrään kaupunkeja.

Vaikka matkustamisessa usein hienointa on itse matka, ja siihen kai koko reilaamisen idea perustuu, olen sen verran mukavuudenhaluinen, että vietän mielelläni muutaman päivän samassa paikassa. En tahdo nähdä jokaista eurooppalaista kauppakatua, vaan tuntea jokaisen kaupungin fiiliksen. Fiilistely vaatii aikaa. Ei stressaavaa aikataulukirjan ja kellon syynäämistä.

Ensimmäinen, ja uskoisin että tärkein, hankinta reilille on nyt hankittu. Muistikirja. Eikä mikä tahansa muistikirja, vaan I was here -muistikirja! Vaikka muistikirjat ovat mitä ihanin keksintö ja voisin kotiuttaa Akateemisesta vähintään 20 erilaista kirjasta, niiden ongelma on usein varsin yksinkertainen. Ne eivät täyty. Tässä kirjassa ei kyseistä ongelmaa ole, sillä se on jo puoliksi täynnä! Ja miten ihanilla asioilla! Sympaattisten kuvien lomassa on erilaisia tehtäviä ja listoja, mitä voi täyttää: Piirrä, mitä näet juuri nyt kulkuvälineesi ikkunasta. Etsi puita, joiden muoto muistuttaa jotakin vihannesta. Luettele kaikki nyt kätesi ulottuvilla olevat asiat.

Kirja on niin ihana, että sitä tekee mieli hipelöidä koko ajan! Matkapäiväkirjan pitäminen on ainakin itselle hurjan työlästä, sillä haluaisin kirjata ylös joka ikisen pienen yksityiskohdan. Lopputuloksena on yleensä se, ettei sanaakaan jää muistiin. Nyt voin kaivaa matkamuistikirjani esiin milloin tahansa, avata sen sattumanvaraisesta kohdasta, ja täyttää siihen muutaman sanasen. Vaikka reilin reittisuunnitelma on vielä täysin auki ja keväänmerkit ovat sangen vähäiset, olen täysin malttamaton ja kuljetan kirjaa laukussani jo nyt.


Kirjan ensimmäisellä aukeamalla on onneksi pakkauslista. Ja sen täyttämistä ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin!

Jaco Haasbroek

Törmäsin näihin kuviin Drastic Plastic blogissa, ja ne on vaan jotenkin ihan mielettömän iloisia ja sympaattisia, että oli pakko jakaa eteenpäin! Taiteilja kuvien takana on Jaco Haasbroek, jonka piirroksia voi ihailla lisää täällä.

Ulkona vallitsevasta lumikaaoksesta huolimatta nämä kuvat vievät kohti kevättä!