Hyvää Juhannusta!

Auringonpaisteista, rentouttavaa, luonnonläheistä ja rauhallista Keskikesän juhlaa!

Turkoosit muistiinpanot

Olen aiemminkin kertonut heikkoudestani muistivihkojen edessä. Törmäsin tähän hellyttävään vihkoon sattumalta, enkä miettinyt kauaa ostopäätöstä. Turkoosia, lintuja ja kiemuroita. Täydellistä.

Ilokseni saatoin myös todeta, että tulevana syksynä aloitan työssä, jossa muistikirjoja tullaan todella tarvitsemaan. Nykyisin minun on siis suorastaan pakko viedä kotiin kaikki eteeni tulevat sievät vihkoset. Mikä harmi!

Pitsiyöpaita

Sunnuntai-iltaisin aikainen nukkumaamenoaika jää yleensä hyvän ajatuksen tasolle. Jos ylleen sen sijaan asettelee pitsisisen yöpaidan, sänky alkaa kutsua aivan toisella tavalla. Ajatus siitä, että pääsee tuntemaan itsensä oikein hienoksi lukiessa romaania hiukset kiharalla pitsipyjamassa, houkuttelee aivan ennen kuulumattomalla tavalla.

Herääminen maanantaiaaumuun ei myöskään tunnu kovin pahalta.

Parempaa maanantaita!

Pariisilaiset peltipurkit

 

Lähdin keväällä Pariiisin yksi tavoite mielessäni. Peltipurkki. Kaunis, hieman ränsistynyt peltipurkki. Kolusin Pariisin suurimpien antiikkimarkkinoiden hyllyt ja tuolinaluset ja löysinkin oikein sieviä yksilöitä, mutta kaikki olivat väärän värisiä. Ystäväni huokailivat syvään ja laahustivat perässä yrittäen hienovaraisesti vihjailla orastavasta nälästä ja kivistävistä jalkapohjista.

Lopulta bongasin pienestä kojusta purkin, jonka myyjätär juuri nosti esille valtavasta säkistä. Hihkaisin innosta ja 80 sentin vaihdettua omistajaa olin onnellinen pariisilaisen purkin omistaja!


Tiedän kyllä, että samoja purkkeja voi hyvinkin löytyä uutena ja kiiltävänä Suomesta, mutta ei se ole tärkeää. Tärkeintä on, että muistan aina Pariisin ja näen siinä ajan patinan.

Seuraavana päivänä löysin valtavan ihanasta luomuteekaupasta pinkin ruusuteepurkin, joka istui täydellisesti vanhan purkin päälle. Ja ai että ruusu tuoksuu hyvälle!

Arabia 100

Mökkimatkalta palatessamme teimme extempore kurvauksen vanhalle maatilalle Kirpputori-kyltin perässä. Hämyisän navetan sisällä oli vanhoja matkalaukkuja ja puuarkkuja, jotka odottivat toiveikkaina penkojia.

Ja minähän pengoin. Pengoin itselleni kaksin kappalein Arabia 100 vuotta juhlakuppeja! En ollut aiemmin törmännyt tähän kuvioon, mutta se on niin raikas, että voisi hyvin olla nykytuotannossakin.

Rakkauttani kuppeja kohtaan varjostaa kuitenkin hieman se, että googlaillessani törmäsin vanhaan Kuningaskuluttajan artikkeliin, jossa varoiteltiin vanhoista kupeista lähtevistä suurista lyijyn ja kadmiumin määristä. Näitä raskasmetalleja oli löydetty myös Arabian vanhoista astioista.

Pitää jatkaa tutkimuksia, sillä palan halusta juoda aamuteenin näistä kupeista!

Vastavärit

Muistan elävästi, kun maailmani avartui parilla metrillä kuvaamataidon tunnilla, jolla maalattiin väriympyröitä. Päävärit olivat tuttua kamaa, mutta vastavärit! Suoraan näkyvissä ympyrästä. Uskomatonta.

Nyt joku nokkela huomauttaa, etteivät sininen ja keltainen ole toistensa vastavärejä. Mutta katsokaas vain, kuinka nätisti ne toisiaan korostavat ja raikastavat!

Tänä kesänä on ollut ihana huomata, miten paljon värejä kaupungilla liikkuu. Toki värit tulevat muotiin joka kevät, mutta kyllä nyt ollaan muututtu vallan villeiksi useampaa väriä yhtäaikaa yhdistellen! Erityisen iloinen olen keltaisesta, joka on kesän väri jos joku. Ja kylkeen kun lisätään vähän sinistä niin avot!

Aurinkoista viikonloppua!

Syreenin tuoksua

Syreenien tuoksu kuuluu ehdottomasti juhlakauteen. Koulun päättymiseen, valmistujaisiin ja muihin kesäkauden avajaisiin. Eli kaikkeen kerrassaan hienoon ja tärkeään!

Eilen sain mahtavia uutisia, sillä nyt tiedän, mitä teen ensi syksynä. Vapaus ja valintojen mahdollisuus on toki hetkellisesti huumannuttava tunne, mutta kyllä mieli teki puhjeta lauluun ja pyöriä ympäri Sound of Music -hengessä pikemminkin silloin, kun epätietoisuus lakkasi ja toivotettiin tervetulleeksi uuteen työpaikkaan.

Toivoisin, että tämä onnen hetki palaisi mieleeni syreenipensaita nuuhkiessani, mutta voi olla, että muisto koulun päättymisestä vie voiton. Eipä sillä, sekin on niin hyvä tunne, että säilytän muiston erittäin mieluusti.

Raparperipiirakka

Rankan työpäivän jälkeen nautittu äidin leipoma raparperipiirakka kokoaa voimat kuin voimat. Reilulla otteella annosteltu vaniljakastike kuuluu annokseen myös ollennaisesti. Tarjoillaan teen kera. Tietenkin.

Puutarhassa

Viime viikolla möyrin puutarhassa kasvien kanssa. Erittäin terapeuttista. Lopputuloksestakin saa nauttia koko loppukesän!