Vaikka juhannukseen on vielä muutama päivä, mikään ei estä aloittamasta kesäjuhlaan virittäytymistä jo nyt.
Juhannus ei varsinaisesti kuulu lempijuhliini sen asettamien paineiden takia. Mökki, kaveriporukka ja hauskaa on pakko olla. En yksinkertaisesti pidä siitä, että on pakko on juhlia vaikkei olisi lainkaan juhlamielellä.
Mutta keskittykäämme juhannuksen hyviin puoliin, sillä kyllä niitä riittää! Valoisat kesäyöt, ovenpielen juhannuskoivut, hiljainen ja perisuomalainen (järvi)maisema, kukkakedot ja kesästä nauttiminen. Niin ja tietysti juhannusruusut, jotka ennakoivalla kukkimisellaan ehkä haluavat kertoa, että tässä suven juhlassa on kyse mielentilasta, kesän rauhasta ja nauttimisesta, eikä yhtenä iltana päissään saareen uimisesta.
Olen viettänyt lähes tulkoon kaikki juhannukseni mökkimaisemissa. Tänä vuonna tilanne on toinen, ja vietän sen paikassa, jossa on runsaasti valoa, hiljaisuutta ja suomalaista maisemaa. Juhannuskoivut jäävät tosin pienemmiksi ja kukkakedot vaatimattomimmiksi, sillä suuntanani on Lappi.
Niin sanotuille mestoille pääseminen ottaa hieman enemmän aikaa, joten radiohiljaisuus tältä suunnalta alkaa jo nyt.
Siispä nautitaan siitä, mikä on oleellista - kesästä ja sen kauneudesta. Se ei riipu paikasta, eikä vaadi ympärilleen mökkiä tai muita ihmisiä. Siihen riittää, että astuu ulos ovesta, sulkee silmänsä, hengittää syvään ja kuulostelee - siinä se on.
Rentouttavaa Juhannusta!
