sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Gosti - Vieraat

 
 
Aloitetaan Pietarin matkafiilistely iiihanasta serbialaisesta Gostista, jonka alakerrassa juodaan teetä ja syödään leivonnaisia, ja yläkerrassa nautitaan päivällistä. Sanomattakin on selvää, että testasin ne molemmat.
 
Parasta talvimatkailussa on se, että on yksinkertaisesti pakko olla lämmittäviä teehetkiä tasaisin väliajoin. Kesällä jäätelötauko tai kylmä juoma ajaisi asian, mutta hieman viileämpään vuodenaikaan se ei aivan toimi.
 

 


Gostissa join parasta teetä pitkään aikaan. Ensinnäkin teetä oli koko kannullinen, ja siinä hautui hedelmäisen teepussin lisäksi tuoretta minttua, mansikoita ja jasmiininkukkia. Taivaallisen hyvää! Ensi kesänä täytyy tehdä vähän poimintoja ja lisäillä aineksia teepannuun!





Gosti on tunnelmaltaan ihastuttavan kotoisa. Seinät ovat täynnä tauluja ja joka paikassa on jotain pientä katseltavaa ja tutkittavaa. Kuvien keltainen sävy johtuu lukuisista pienistä jalka- tai seinälampuista, eikä ankarista loisteputkista.





Annokset oli myös kauniisti koristeltu, riippumatta siitä, oliko sillä koko päivällinen tai pieni maistiainen.

Gostissa tarjoillaan myös brunssia, mutta kahden päivän matkan aikana, en ehtinyt vierailemaan enää kolmatta kertaa brunssin merkeissä. ;) Ensi kerralla sitten!




Malaya Morskaya 13, Pietari


lauantai 16. helmikuuta 2013

Myöhäiset toivotukset

 

Viime vuotiseen tapaan halusin jälleen askarrella muutaman ystävänpäiväkortin. Totesin jo silloin, miten paljon iloisemmaksi korttien lähettäminen tekee, koska ainakaan toistaiseksi päivä ei ole saavuttanut joulun tasoa, jolloin ihmiset syynäävät tarkkaan keneltä ovat saaneet kortteja.

On vain mahdollista ilahduttaa ystävää!


 




Myönnetään tosin, että myös viime vuotiseen tapaan, korttini eivät ehtineet perille ystävänpäiväksi. No, ajatus on silti tärkein!





Lähettäkää ihmiset kortteja! Se, että näkee hieman vaivaa jonkun saamiseksi hymyilemään, on ehdottoman kannattavaa!


torstai 14. helmikuuta 2013

Sydämellistä ystävänpäivää!



Kurkuun muutti jokin neulalla tökkivä asukki, eikä olo siksi ole kaikkien kehuttavin. Kainalossa on kuitenkin lämmin ystävä, kuumavesipullo, ja kädessä mukillinen inkivääriteetä. Lohtua oloon toi myös söpö leffa, The Perks of Being a Wallflower. Alan etsiä seuraavaa mukavuuselokuvaa ja kaivella jostain suklaata.

Kipeilystä huolimatta,

Oikein Ihanaa Ystävänpäivää!
 
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kevätpöytäliina


 

Vanhempieni sukupolvelle käsitteet, kuten talviverhot, ovat aivan arkipäiväisiä. Itse viihdyn samoissa verhoissa vuoden ympäri (enhän koskaan lakkaa rakastamasta turkoosia). Pöytäliinat ovat kuitenkin minulle ensimmäinen merkki vaihtuvasta vuodenajasta.



 

On mukavaa, kun jokin iso pinta kodin sisällä seuraa luonnon muodonmuutosta. Tämä pöytäliina ei suinkaan ole uusi, mutta kyllä se vaan ilahduttaa odottamattomalla tavalla, kun sen vaihtaa harmaan ja synkän liinan tilalle. 

Vapaapäivän kunniaksi kipittelin myös kauppaan kukkaostoksille.


Kun lunta tulee vaakasuorassa, eikä hiihtolomiakaan ole vielä pidetty, on hyvä että voi keskittyä tiukasti tuijottamaan kukikasta pöytää ja tehdä hommia.


lauantai 9. helmikuuta 2013

Hiiri- eiku lintumatto!



 




Postiluukku kolahti. Lintumatto hiirelle oli saapunut. Valitettavasti maton sininen väri ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta onhan se nyt sievä ja voittaa kaikki tapaamani matot sata nolla!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Avain onneen





Vaikka perjantai-ilta voisikin kirvoittaa erinäisiä pohdintoja onnesta ja elämästä, pysytään kuitenkin ihan konkreettisella tiellä. Viime aikoina kaulassani on nimittäin riippunut varsin tiuhaan pronssinen avain. Jos sen hypistelystä ei tule onnelliseksi niin ei mistään.

Parasta tuollaisissa pitkissä koruissa on niiden tarjoama hypistelyoptio. Sellainen turva-asia, johon tarttua kiperissä tilanteissa. Ja, uskomaton mutta totta, avain jos jokin sopii täydellisesti kämmeneen!




Olen pitkään haaveillut avainkorun tekemisestä itse, mutta en koskaan törmännyt tarpeeksi kauniiseen kapistukseen. Kyseinen kappaleen voi hankkia itselleen joka toisesta vaateliikkeestä, mutta sillä ei ole merkitystä. Minulle se on yksinkertaisesti - avain onneen.





Onnea perjantaihin!


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

3 h 40 min

 

Siinä ajassa pääsee toiseen maahan ja täysin erilaiseen kulttuuriin. Kuulostaa ihan keskieurooppalaiselta meiningiltä. Mutta niin vain on, ja parin viikon päästä aion käyttää tämän hyödykseni ja suunnata minilomalle Pietariin!

Tämän päivän ohjelmistoon kuuluukin viisumin hankkiminen. Jos jollain on "tämäonpakkonähdä" vinkkejä, niin ensikertalainen ottaa ne ilolla vastaan!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Runebergin torttuja






Mielikuvissani Runebergin päivänä paistaa aurinko ja hanki narskuu kengän alla. Toisin kävi. Lunta pyryttää vaakatasossa. No, edes kurja sää ei heikennä runebergintorttujen ja teen lämmintä yhdistelmää.

Ei muuta kuin Hyvää Runebergin päivää!


maanantai 4. helmikuuta 2013

Lasikupuja

 
Jouluna jalallinen kakkulautanen sai kaverikseen hieman pienemmän pikkuleipälautasen. Muutama viikko sitten lautanen sai myös päälleen lasisen kuvun, jonka kotiututin kirpputorilta.
 

 

 
 
Tekisi mieli opetella tekemään aleksanterileivoksia tai macaroneja ihan vain siksi, että saisin asetella ne uuden kuvun alle. Toisaalta ne voisi täyttää myös jollain keväisellä. Hmm, elämän suuria kysymyksiä!
 

 
 

Vanhempi kupuni kätkee alleen kynttilän joulun jäljiltä. Viime vuonna se taisi myös olla täynnä joulupalloja. Tällä hetkellä ajatus kulkee hieman heikosti ruuanpuutteen vuoksi. Maanantait vaativat muutenkin tavallista enemmän käynnistelyä.

Voimia maanantaihin!



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tuoli

 


Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.



Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.




Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.




Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!


Ihanuusarkisto

Ihanuusarkisto