Turkoosia talveen

 

Tiesittehän, että tänä keväänä turkoosi tulee taas! Itsellänihän se ei koskaan mene tai tule vaan pysyy vuodesta toiseen. Välillä se ihastuttaa vain pienesti, välillä palavasti. Luulen, että ollaan menossa kohti palovaihetta.

Siispä, Turkoosia Viikkoa!

Inkkariteetä

 

 

Harvoin onnistun tekemään todella hyviä löytöjä alennusmyynneistä. Sellaisia korkealaatuisista materiaaleista tehtyjä ja aikaa kestäviä designtuotteita. No, enpä voi sanoa tehneeni sellaisia näissäkään talvialeissa. Mutta löydön sen sijaan tein!

Teemukikokoelmani nimittäin sai uusia turkooseja intiaaneiksi naamioituneita ystäviä!

Kaikki eivät ehkä puhuisi löydöstä. Mukeja oli runsaasti. Niiden lähtöhinta oli edullinen. Ja olin katsellut niitä sillä silmällä jo aiemmin. Mutta jos mukit täyttyvät jatkuvasti höyryävällä teellä, niin se on kuulkaa löytö. Sisuskaluja lämmittävä löytö.

Loviisan sininen

 

 

 

En voinut vastustaa kuvaamista, kun eteen tuli jotakin sinistä tai turkoosia. Ja kovin kauniita asioita ne olivatkin, värillä tai ilman.

Keltaista peltiä

 

 

 

Peltipurkki perheeni sai perheenlisäystä tällä kertaa keltaisen pellin muodossa lintuja ja turkoosia unohtamatta. Ihan vielä ei ole selvinnyt, mitä kaikissa noissa purkeissa säilyttäisin, mutta eivätköhän ne vielä täyty!

Turkoosia pintaan

Antiikkiliikkeet ovat ainakin toistaiseksi kukkaroni ulottumattomissa, joten osto- ja myyntiliikkeet ovat kohteeni. Sen lisäksi, että rakastan niiden tutkimista, minulla oli myös tarve. Pienen lipaston tarve. Voi kuulostaa helpolta, mutta ehei. Kahdensadanneliön ensiasunnon maailmassa pienille lipastoille ei ole kysyntää.

Toisin oli ennen! Pieniin tiloihin mahtuvia huonekaluja on huomattavasti helpompi löytää vanhana. Ja niin löysin minäkin. Pienen ruskean sivupöydän. Ruskeat huonekalut saavat kuitenkin nenäni nyrpistymään, joten reissu K-raudan maaliosastolle oli ehdoton.

Kuvista on jo helppo päätellä, mihin väriin päädyin. Olin aina halunnut maalata jotain turkoosiksi, ja vihdoin siihen oli tilaisuus! Nämä kuvat toimivat vahvistuksena päätökselleni. Suunnistin maalihyllyille peläten pitkää valintaa turkoosien sävyjen maailmassa.

Valintaa ei kuitenkaan tarvinnut kauaa miettiä, sillä tarjolla oli yksi turkoosi sävy. Yksi. Muut sävypapereita tutkineet kotimaalarit eivät aivan jakaneet pöyristystäni. Enkä moiti heitä.

Maalipurkit ja pensselit odottavat. Hiekkapaperi on valmiina. Ei muuta kuin sutimaan!

Hiiri- eiku lintumatto!

 

Postiluukku kolahti. Lintumatto hiirelle oli saapunut. Valitettavasti maton sininen väri ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta onhan se nyt sievä ja voittaa kaikki tapaamani matot sata nolla!

Tuoli

 

Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.

Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.

Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.

Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!

Maailman kaunein korurasia

Ensimmäisenä minulle tulee korurasioista mieleen sellaiset pienet vaaleanpunaiset, joista avattaessa ponnahtaa ballerina pyörimään musiikin tahdissa. Ei sillä, ettei kaltaiseni romantikko ja tutujen ihannoija pitäisi kyseisistä rasioista, en kuitenkaan koskaan ole syvästi kaivannut korurasiaa.

Minusta on ollut hauskempaa ripustaa korut näkyville, eikä piilottaa niitä kannen alle. Kunnes näin tämän.

 

Maailman kauneimman korurasian. Syvän turkoosin ja herkillä kukilla sekä perhosilla somistetun yksilön. 

Sain rasian lahjaksi ystävältäni, joka ilmeisesti tietää itseäniki paremmin, mikä saa sydämeni sykähtelemään onnesta.

 

 

Vaikka mieltymykseni ovat kovin yhteneväiset niin sisustuksen kuin pukeutumisen suhteen, on minunkin myönnettävä, etteivät kaikki koruni sovi makuuhuoneeni väreihin. ;) Nytpä on sekin "ongelma" ratkaistu!

Se vaan on... noh, täydellinen!

Työpiste

Kalenteri. Kynäteline. Ja pino muistilappuja. Turkoosilla pöydällä.

Työpiste on valmis.

 

 

Enää puuttuu hiirimatto, jota en vieläkään ole onnistunut valitsemaan. Työt ovat pitäneet viime ajat niin kiireisenä, etten ole oikeastaan ehtinyt edes pohtia suosikin valintaa.

Lauantai-ilta pyhitetään kuitenkin muuhun kuin aivotyölle, oli se kuinka mieluisaa tahansa. Sohva ja pussillinen makeaa odottaa!