Pitsikorvakorututoriaali

Intohimoni korvakorut ja pitsi johtivat jälleen korvakorujen väsäämiseen. Löysin käsityökirpparilta aivan ihanan pitsin, josta leikkelin irti yksittäiset kukat korvakoruja varten.

Vaihe 1. Leikkaa kauneimmasta pitsistäsi korvakoruiksi sopivia palasia.

Vaihe 2. Sekoita kipossa erikeepperiä ja vettä ja upota leikellyt pitsit. Pienen liottelun jälkeen nosta ne kuivumaan muoviselle alustalle (ellet halua esim. sanomalehtipaperista tarttuvia efektejä toiselle puolelle).

Vaihe 3. Taivuta pihtien avulla rengas ohuesta askarteluliikkeistä saatavasta metallitikusta. Ujuta rengas pitsistä läpi. Ennen renkaan sulkemista ujuta mukaan lyhyt pätkä ohutta ketjua.

Vaihe 4. Jatka taivuttelua ja ketjutusta, kunnes sinulla on haluamasi määrä roikkuvia pitsikuvioita.

Vaihe 5. Taivuta astetta isompi rengas, jotta saat mahdutettua siihen sekä ketjulliset pitsikuviot että korvakorukoukun.

Vaihe 6. Käytetään kesämekon ja helmirannekorun kanssa sunnuntain puistokävelyllä.

Kierrätysmuistikirja

Piipahdin viime viikonloppuna Kaapelitehtaan kierrätystapahtumassa, enkä osannut arvata, miten kannattava reissu siitä lopulta tuli! Olisin ollut täysin tyytyväinen eko-design-korvakorujen hypistelyyn ja ulkona nautittuihin pullakahveihin.

Yläkertaan kurkistaminen kuitenkin kannatti, sillä siellä majaili Kierrätyskeskuksen piste, jossa sai tehdä oman muistikirjan. Siis muistikirjan! Olenko koskaan voinut ohittaa yhtäkään muistikirjaa hypistelemättä sitä ensin pikkaisen. Ja vielä tee se itse ja kierrätysmeiningillä!

Vaihe 1. Valitse lukunautinnon puolesta aikansa jättänyt kirja ilmaistorilta. Toisin sanoen kirja kansien perusteella. Totesin viime vuosissadan saksalaisten kertomusten kohdeyleisön sijaitsevan jossain muualla ja valitsin ruskean kaunokaisen.

Vaihe 2. Muistikirjasi tarvitsee sivuja. Vähän ruutupaperia, muutama värillinen piristys ja sopivan karheaa kellertävää paperia.

Vaihe 3. Heippa Erzählungen! Sivut saivat lähteä mattoveitsen avustuksella.

Vaihe 4. Giljotiini. Kannet ja sivut samankokoisiksi. Paperileikkurin terapeuttisuusaste lähentelee kuplamuovin stressiä lieventäviä vaikutuksia.

Vaihe 5. Sivujen ja kannen rei'itys! Terapiavaihe tämäkin.

Vaihe 6. Koonti. Ja siinä se sitten on. Täydellinen muistikirja.

Kyyneleitä korvissa

 

Totuuden nimessä on myönnettävä, ettei tekemieni korvakorujen idea ole omani. Muutama vuosi sitten näin Taikin joulumyyjäisissä hauskat liukuvärjätyistä pisaroista tehdyt korvikset. En kuitenkaan ostanut niitä silloin ja seuraavana vuonna kolusin myyjäiset korvismetsästyksen kannalta turhaan läpi.

 

Siispä korut oli tehtävä itse. Muovitettua ja liukuvärjättyä paperia ei varastoistani löytynyt, joten oli keksittävä muuta. Koluttuani tiskikaapin ylähyllyjä, juuri niitä jotka täyttyvät tarpeettomista kipoista ja jugurttipurkeista, silmäni osuivat johonkin juuri sopivaan. Hapankaalirasiaan.

 

Kyllä, postauksen otsikko olisi voinut olla myös hapankaalirasiakorvikset. Mielikuva ei ole se kaikista kaunein, joten on parempi keskittyä lopputulokseen.

Rasia on kuitenkin pehmeää muovia, jota on helppo leikata ihan tavallisilla saksilla. Lisäksi tarvittiin pihdit, ohutta ketjua, korvakorukoukut ja muutamia renkaita.

Vaikka kyyneleitä olisi korussa enemmänkin, ne näyttävät silti keveiltä läpinäkyvyytensä vuoksi. Huomenna nämä pääsevät katsomaan Joutsenlampea. Ja veikkaanpa, että tiedossa on muutama liikutuksenkin kyynel!

Limutölkkilamppu

 

 

Uusi koti paljasti puutteen. Valaisinten puutteen. Neliöiden ja väliseinien lisääntyessä radikaalisti vanhat lamput eivät enää riittäneet. Niinpä piti tehdä uusia.

 

Tähän lamppu on tehty Parolan aseman valaisimen inspiroimana.

 



 



Lampun valmistamiseen tarvitaan yhdet bileet, vähän rautalankaa ja maalia.

Tölkeistä leikellään lehtiä, pistellään niihin neulalla reiät ja kiinnitetään pitkiksi rautalankalehtivanoiksi. Vanoja roikkumaan lampun ympärille ja spraymaalia päälle. Vóila!

Tykkään kovasti. Ehkä sen voisi ansaita vielä yhden maalikerroksen, mutta katsotaan. Tykkään siitäkin, että hopea kuultaa läpi.

Nyt perjantain viettoon, ihanaa viikonloppua!

Tuoli

 

Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.

Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.

Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.

Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!

Joulukranssi

Tämän vuoden kranssista tuli lopulta melko yksinkertainen, mutta myös omaksi yllätyksekseni hieman jenkkityylinen. Rusetti on amerikkalaiseen tapaan överi ja se on alhaalla.

Rusetin sijainti ei miellyttänyt lainkaan äitini silmää, mutta jos pitää Yksin kotona -elokuvia klassikon asemassa, täytyy sen näkyäkin jossain.

 

Tein kranssin helpoimmalla mahdollisella tavalla ilman mitään tukirenkaita tai vastaavia. Yksinkertaisesti taivutin nipun kuusen oksia ja kieputin ympärille tolkuttomat määrät rautalankaa. Päälle asettelin hieman huolellisemmin pienempiä oksia peittämään oksien varret.

Oikeasti, todella helppoa ja vaivatonta!

Perhosseinä

Olenkin jo kertonut pakkomielteestäni lintujen lisäksi perhosiin. Taittelin mainoslehdistä perhosia, jotka saivat rautalankavahvistusta. Nyt ne saavat lennellä seinällä. Eikä siihen kauaa mene, kun niitä näkyy ulkoilmassakin!

Pääsiäismunia

Pääsiäisen tärkeimmät, ja yksinkertaisuudessaan kauneimmat, koristeet ovat pääsiäismunat. Hienosti maalatut munat ovat toki upeita, mutta tässä suhteessa koristelemattomat vievät ehkä voiton.

Viime päivien ruokavalioni on ollut erityisen proteiini- ja kolesterolipitoinen, sillä pääsiäiskoristeiden vimmassa olen tyhjennellyt ahkerasti kananmunia suoraan pannulle.

Toimi seuraavasti:
- Pese kananmuna.
- Tee pieni reikä päälle suurella hakaneulalla (saa hyvän otteen eikä reikiä sormiinsa).
- Tee isompi reikä alapuolelle.
- Aseta pilli pienen reiän päälle, pitele kanamunaa pannun yläpuolella ja puhalla.
- Jos keltuainen ei mahdu ulos, voit hämmentää neulalla hieman sisusta.
- Huuhtele munan sisäpuoli.
- Asettele kauniiseen astiaan.

Pitsikorvakorut

Pinterestin selailu saa askartelusormeni aina syyhyämään. Etsin kuitenkin aina mahdollisimman helppoja ja yksinkertaisia projekteja, sillä pidän eniten hetkestä, kun tekeleeni on valmis. Korvakorut ovatkin oivallinen kohde, sillä niiden tekeminen on suhteellisen nopeaa ja lopputulosta pääsee heti käyttöön.

Löysinkin oivalliset pitsikorvakorujen ohjeet täältä, ja näpersin omani.

Ystävänpäiväpostia

Korttien lähettämisessä on samaan aikaan sekä jotain erityisen jännittävää että ilahduttavaa. Ja nimenomaan lähettämisessä. Kortteja on toki ihanaa saada, mutta se käy aivan liian helposti. Ainakin jos asut kerrostalossa ja kumarrut vain aamulla ovella matkalla jääkaapille. Sen sijaan jos posti täytyy hakea laatikosta, jännitysmomentti kasvaa huomattavasti! Taisteleeko turhaan pakkasen ja viiman läpi laatikolle ja pettyy löytäessään Sotkan mainoslehden, vai onko tänään sittenkin luvassa jotain tavanomaisesta poikkeavaa!

Hyvä on, myönnetään että korttien saaminenkin on ihan mahtavaa. Mutta palatakseni lähettämiseen, ymmärsin vasta nyt, että pidän siitä itse jopa enemmän kuin kortin vastaanottamisesta. Tein tänä vuonna itse ystävänpäiväkortit, ja voi miten ihanaa oli sulkea valmiita kuoria ja liimailla huolella valittuja postimerkkejä! Entäpä se hetki, kun sain pudottaa nipun pitkään ja hartaasti valmisteltuja kirjekuoria postilaatikkoon! Se oli kerrassaan ihanaa! Alan ymmärtää, miksi Bennetin siskokset ovat aina niin tohkeissaan kirjeitä saadessaan.  On niin kovin sääli, ettei kirjeenvaihto ole enää muodissa. Kortitkin voi lähettää sähköisesti. Mutta siitä katoaa kaikki hauskuus.

Olen jo monta kertaa tämän vuoden aikana ehtinyt todeta, että mitä enemmän vaivaa on valmis näkemään, sen palkitsevampaa se on. Ja sama koskee myös ystäviä.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3

Niin ja kortteihin sain idean täältä. Ja yksityiskohtaiset ja oikein näppärät ohjeet löytyvät puolestaan täältä!

Säärystimet

Pakkanen, antaa tulla vaan. I'm prepared!

Ja huom, taistoon voi käydä myös pitsirusetteihin sonnustautuneena.

Neulontakerho

Vuosi sitten jouluna neuloin ensimmäiset villasukkani ikinä ja olin hurjan ylpeä saavutuksestani. Tänä jouluna asetin riman korkeammalle ja päätin tehdä oikein pitkät villasukat. Rima saavutettiin mutta ensimmäisen käytön jälkeen rima lipesi sormien välistä. Sukista tuli auttamattomasti liian löysät. Turkoosit ja pitsineuleiset kylläkin, mikä lievittää harmia, kun kiskon varsia aina parin askeleen jälkeen ylöspäin.

Sen sijaan, että olisin viime joulun tapaan jättänyt neulontaitoni hautumaan jälleen vuodeksi, ostinkin lisää lankaa ja etsin mahdollisimman helpon (mutta pitsikuvioisen) ohjeen ja aloitin säärystimien teon. Ensimmäinen säärystin odottaa jo valmiudessa käyttöön ja toinen on jo hyvällä mallilla. Lisäksi hankin valkoisen pitsinauhan koristamaan säärystimen reunaa, enkä malta odottaa, että pääsen sitomaan rusetit niihin!

Ikään kuin lisämotivaationa laukussani kulkee Lankakaupan tyttö -pokkari, jossa neulominen mainitaan huolellisesti vähintään kerran joka aukeamalla.

Piparikortteli

Tiedän, että suurin osa Suomea on jo pakannut joulukoristeensa pois ja luo närkästyneitä katseita kuusen alla oleviin neulasiin, mutta minäpä en ole koskaan ollut "suurin osa" varmaan missään asiassa. Minä vietän joulua niin kauan kuin kuusessa on yksikin neulanen jäljellä, ja siksi aaton tienoilla ottamani kuvatkin voi hyvillä mielen julkaista näin viiveelläkin.

Jokajouluinen tavoitteeni on kyhätä piparkakkutalo. Tavanomaisen mökin koristelu alkoi tympiä, joten päätin kerralla siirtyä mökistä kaupunkikortteliin! Vastavalmistuneesta kaupunginosasta seuraa kuvia myöhemmin.

Havukranssi

Vaikka amerikkalainen ylenpalttinen koristelutyyli ei nin sanotusti ihan nappaa, olen ihaillut lukemattomia uskomattoman jouluisia kuvia, joita kaikkia yhdistää yksi asia. Havut. Havukranssit tai -nauhat tuovat ihanaa väriä valkoiseen (kuvissa ainakin!) jouluun. Ja havujen tuoksu jos mikä on jouluista! Selattuani läpi tarpeeksi monta Pinterestin ja We heart it:n kranssi-täyteistä kuvaa, ja luonnosteltuani sellaisen "To do" -kohdan alle nahkaiseen moleskineeni, olin valmis tekemään elämäni ensimmäisen havukranssin.

Ja täytyy sanoa, että olin aika tyytyväinen lopputulokseen. Ei se mikään valioyksilö ole, eikä erityisen kekseliäs, mutta jouluinen se on, ja sehän riittää!

Nyt on ehkä pakko kaivaa jostain Järki ja tunteet ja asettautua mukavasti sohvannurkkaan kutimien kanssa.