Korttien lähettämisessä on samaan aikaan sekä jotain erityisen jännittävää että ilahduttavaa. Ja nimenomaan lähettämisessä. Kortteja on toki ihanaa saada, mutta se käy aivan liian helposti. Ainakin jos asut kerrostalossa ja kumarrut vain aamulla ovella matkalla jääkaapille. Sen sijaan jos posti täytyy hakea laatikosta, jännitysmomentti kasvaa huomattavasti! Taisteleeko turhaan pakkasen ja viiman läpi laatikolle ja pettyy löytäessään Sotkan mainoslehden, vai onko tänään sittenkin luvassa jotain tavanomaisesta poikkeavaa!
Hyvä on, myönnetään että korttien saaminenkin on ihan mahtavaa. Mutta palatakseni lähettämiseen, ymmärsin vasta nyt, että pidän siitä itse jopa enemmän kuin kortin vastaanottamisesta. Tein tänä vuonna itse ystävänpäiväkortit, ja voi miten ihanaa oli sulkea valmiita kuoria ja liimailla huolella valittuja postimerkkejä! Entäpä se hetki, kun sain pudottaa nipun pitkään ja hartaasti valmisteltuja kirjekuoria postilaatikkoon! Se oli kerrassaan ihanaa! Alan ymmärtää, miksi Bennetin siskokset ovat aina niin tohkeissaan kirjeitä saadessaan. On niin kovin sääli, ettei kirjeenvaihto ole enää muodissa. Kortitkin voi lähettää sähköisesti. Mutta siitä katoaa kaikki hauskuus.
Olen jo monta kertaa tämän vuoden aikana ehtinyt todeta, että mitä enemmän vaivaa on valmis näkemään, sen palkitsevampaa se on. Ja sama koskee myös ystäviä.
Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3
Niin ja kortteihin sain idean täältä. Ja yksityiskohtaiset ja oikein näppärät ohjeet löytyvät puolestaan täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti