Hymyilyttää ja tärisyttää

Tänään on suuri päivä. Päivä, jona seitsemän vuotta kestäneistä opinnoistani kaikki on tehty.

Blogi ja kaikki muukin elämä on ollut syvässä hiljaisuudessa viimeiset pari viikkoa noudattaessani kalenterin minuuttiaikautaulua, jotta sain kaiken tehtyä ajallaan. Nyt kaikki on tehty. Huh.

Kaupasta ostin jäätelöä ja kuohuvaa. Vieläkin hymyilyttää ja tärisyttää. :)

Hyvää huomenta!

Tänään on lukupäivä. Vaatevalinnan tätyy olla mukava mutta skarppi. Sellainen, jossa kuminauha ei purista kun istuu tuntikausia kirjastossa. Mutta myös sellainen, että voi kuvitella istuvansa - ei missä tahansa kirjastossa - vaan Cambridgen tai Oxfordin suurissa kivisaleissa holvikaarten alla.

Aamu on aloitettu tuoksuttelemalla narsisseja ja nautiskelemalla (erityisen runsaasti kofeiinia sisältävää) teetä.

Tästä tulee hyvä päivä. Tästä tulee tehokas päivä. Ihanaa huomenta kaikille!

Olemisen sietämätön keveys?

Eeva kirjoitti blogissaan eimitääntekemättömyydestä ja koko pääsiäisen käyttämisestä siihen. Mielestäni loma oli käytetty parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka oma atleuttiuteni ulottuu lähinnä kaukosäätimen ojenteluun, olen huomannut joutuneeni erittäin urheilullisten ystävien ympäröimäksi. Enkä tarkoita satunnaisia zumbaajia, vaan ihmisiä, joille urheilu on ollut tai on edelleen elämän keskiössä. Ymmärrettävästi näiden henkilöiden kalenterit ovat aina täynnä, ja he ovat aina menossa. Toiset ovat toki pahempia kalenterintäyttötehokkuudessa kuin toiset. Myös ne urheilijatovereistani, jotka kauhistelevat muiden vauhtia, täyttävät hekin tyhjät päivät mahdollisimman nopeasti.


Eräs ystävistäni esitteli minulle onnellisena täyttä kalenteriaan ja totesi, miten ihana kesästä tuleekaan. Toinen ystävistäni ei olisi millään malttanut maata 10 minuuttia paikallaan, jotta kasvonaamio ehtisi vaikuttaa.

En tiedä, miten näin mukavuudenhaluinen ihminen on päätynyt näin yliaktiiviseen ystäväpiiriin. Olen aina rakastanut koulun kesälomia, koska kaikki päivät ovat kalenterissa tyhjiä. Saa tehdä ihan mitä tahansa, mikä tuntuu päivälle parhaalta. Ja mikä parasta, ei tarvitse tehdä mitään. En ole koskaan potenut huonoa omaa tuntoa tällaisten päivien, tai viikkojen jälkeen. Oma pääni ei yksinkertaisesti kestä jatkuvaa menoa ja touhottamista. Eikä nyt pidä ymmärtää, etten olisi tehokas kun ryhdyn toimeen. Päinvastoin. Liika on kuitenkin aina liikaa.


Jokaisella on toki oma tahtinsa. Mutta varmasti olisi hyvä, jos jokainen tuntee edes hetkittäin olemisen sietämättömän keveyden sijaan olemisen keveyden. Vaikka vain kasvonaamion ajan.

Onnen uusi alku

 

Jätin omat pääsiäismunani pelkistetyn valkoisiksi ja herkiksi. (Toisin sanoen en ehtinyt tehdä niille mitään..) Vanhemmiltani sen sijaan löytyy kokoelma mitä iloisimman värisiä ja upeasti kuvioituja yksilöitä, jotka kaivetaan esille aina keväisin.

Ehkäpä ensi vuonna aktivoidun munien tyhjentämiseen hieman aiemmin, silmäilen muka huomaamattomasti näitä kuvia ja ryhdyn toimeen. Saahan pääsiäisen ja kevään odotus ihan eri meiningin, kun alkaa sutimaan kirkkailla väreillä. Voin nimittäin kuvitella, ettei kaunista munaa maalata aivan muutamassa minuutissa, joten työ on aloitettava hyvissä ajoin.

Pääsiäismunat kuvaavat uutta alkua. Ja vaikka mielessäni vuosi alkaakin aina syksyisin, ja silloin olen myös tehokkaimmillani, ehkä kevättä voisi pitää kaiken onnelliseksi tekevän uutena alkuna. Kevätauringon lämmittäessä poskia tulee tunne, että voi tehdä ihan mitä tahansa! Koko kesä on vielä edessä ja siihen on runsaasti aikaa valmistautua.

Päässä alkaa pyöriä ajatukset piknikeistä, aamuöisistä kävelyretkistä mustarastaan laulaessa, jäätelötötteröistä, aurinkorasvan tuoksusta ja puiden havinasta mökin rannassa. Huomaatteko, ei yhtään ajatusta työnhausta, siivousoperaatiosta tai asioiden järjestykseen panemisesta. Vain kaikesta kivasta! Viis tehokkuudesta! Eivät suomalaiset herää henkiin kesällä, vaan se tapahtuu jo keväällä! Kesällä ollaan vain jo päästy onnellisuuden tilaan, mutta kyllä se ainakin itselläni lähtee keväästä, pääsiäisestä, uudesta alusta.

2. Pääsiäispäivä

Vaikka paluu töihin koittikin jo tänään, niin pääsiäistunnelmissa mennään. Onneksi illalla kotona odottaa vielä suklaamunia, pashaa ja muita herkkuja! Ja mikä parasta, aurinkokin voi vielä paistaa!

Hyvää Pääsiäistä!

Aurinkoista, rauhallista, suloista, makeaa ja kaiken kaikkeaan ihanaa Pääsiäistä kaikille!

Purkkapurkki

Nyt voisin pitää terveysintoilupuheen, jossa muun muassa ylistäisin suomalaisten keksimää xylitolia. Mutta koska todellisuudessa syön mielummin huomattavasti sokerisempia makupaloja, en tee sitä. Sen sijaan kerron, että yritän huijata itseni terveellisemmälle polulle. Enkä vain yritä, vaan se todellakin toimii.

Ihmisenä, joka tuputtaa kavereilleen kauniita servettejä aina tilaisuuden tullen (ja ilmankin tilaisuutta), on helppo saada syömään enemmän purkkaa, kun se vain näyttää sievältä ja jotenkin houkuttelevalta. Kaunis lasipurkki, jota tekee mieli avata ja sulkea, hieman satiininauhaa ja pussillinen raikkaan värisiä purukumeja. 100 % xylitolia. Tietenkin.

Pääsiäisnoitia

Äitini onnistui täyttämään talomme pääsiäisnoidilla. Sellaisen voi kotouttaa itselleen täältä!

Rairuohopeukalo

Monena vuonna sitä herää kiireessä aivan liian myöhään sellaisiin asioihin, kuin pääsiäisruohon kasvatus. Yleensä haikailen ruohon perään pitkänä perjantaina, jolloin on auttamattoman myöhäistä. Tänä vuonna aktivoiduin jo puolitoista viikkoa sitten. Vaihtoehtoni olivat työprojektit, tenttiin lukeminen tai tutkielman kirjoittaminen. Valitsin villin kortin listan ulkopuolelta, tartuin multasäkkiin ja kylvin rairuohoa jokaiseen eteeni tulleeseen kippoon. Vaihdoin jopa mullat ruukkukasviin! On selvää, että sijaistekemiseksi kelpasi mikä tahansa.

Nyt ruoho kasvaa jo komeana ja suihkuttelen sitä hellästi kuin paraskin viherpeukalo. Tärkeintä on tietää oma tasonsa. On täysin tarpeetonta lähteä tavoittelemaan kämppikseni kaltaista orkidea-herruutta (yhdessä orkideassa kukkii tällä hetkellä 12 ! kukkaa), vaan voi yhtä hyvin olla menestynyt rairuohoviljelijä.

Lomanjälkeisahdistus

Pidennetty viikonloppu. Kolme päivää. 72 h. Ja mikä määrä tapahtumia! Mieli on vellonut niin aallonpohjalla kuin hurjastellut -harjalla. Lopputuloksena onnellinen sekavuustila, jota jatkuva valvominen ja makeanhimo eivät suoranaisesti helpottaneet.

Harjalla hoippuminen vie veronsa, kun koittaa paluu arkeen. Mikään ei tunnu miltään ja ote elämästä on kadonnut. Vaikka kuinka pidän arjesta ja sen tuomasta onnesta, iskee superkivojen reissujen jälkeen valtava ahdinko ja epätoivo. Haikaillen katselen kuvia ja toivoisin viikonlopun yhä jatkuvan.

Sangen onnekasta kuitenkin on, että nyt alkaa pääsiäinen. Tiedän, ettei minulla ole tarpeeksi syitä murjottaa ja olla allapäin, kun kevät tunkee ikkunoista sisään. Olkoon tämä postaus kuoppa, josta lähdetään ylöspäin kohti keltaisia tipuja, pääsiäismunia, vehreää ruohoa ja parempaa mieltä!