Hanami

Hanami - kirsikankukkien juhla. Minusta on ihanaa, että on juhla, jota vietetään silloin kun luonnolle sopii. Kukkien avautumista seurataan tiukasti, sillä niin kauniita kuin ne ovat, kukkivat ne vain pienen hetken.

 

 

Vuosi sitten kuuntelin radiosta, kuinka toimittaja oli ottanut kirjan kainaloon, ja suunnannut varta vasten lukemaan kukkivien kirsikkapuiden alle. Siinä vaiheessa oli tietysti omalta osaltani liian myöhäistä.

Mutta menetys jäi syvälle mieleen, ja tänä vuonna vahinko otettiin takaisin.

Kevään tultua aloin tiiviisti tarkkailla Roihuvuoren kirsikkapuiston nettisivuja, jonne päivittyi kuvia kehittyvistä ja vielä aukeamattomista nupuista. Kunnes eräänä päivänä ensimmäinen kukka oli auennut. Parin taktisen päivän jälkeen otin kulkuvälineen kohti Roihuvuorta ja sain ihastella vaaleanpunaista hohtoa!

 

 

Hanami on tältä vuodelta jo ohi, mutta uskokaa pois, vuoden odotus on kaiken arvoinen!

 

The Great Mr. Di..Gatsby!

Skumppalaseja, hiuspantoja, loistoa ja kimmellystä suoraan kaksikymmentäluvulta. Liput ensi-iltaan varattiin hyvissä ajoin. Ja oi voi, että kannatti! Ihana elokuva! Ei siitä nyt ihan suurinta suosikkiani tullut, mutta sekin voi muuttua, kunhan olen pyörittänyt sitä muutaman kerran dvd-soittimessa.

Tuijotin haltioituneena valehtelematta puolet elokuvasta Daisyn täydellistä hiuspantaa. Olen pienestä asti ollut pantojen ystävä. Ja pienestä asti olen kärsinyt päästä, joka ei ole pantojen ystävä. Daisyn yksinkertaisella rusetilla sidottu panta ei sen sijaan hievahtanutkaan. Epäilen tosin vahvasti liiman tai muiden tehoaineiden käyttöä, mutta silti. Sydämiä pannoille. Ehkä tänä kesänä minäkin siirryn järeämpiin aseisiin.

Toinen tuijotteluni kohde oli tietenkin Great Mr. Gatsby itse. Jostain syystä Leonardo DiCaprio on aina ollut jonkinasteisen dissauksen kohde. Tai no, syy lienee kateus, sillä hyvänen aika mies on ihan uskomaton!

Jos lähdetään liikkeelle ihan perusasioista, niin kuka voi olla rakastumatta Atlantilla matkaavaan Jackiin? Ja mikään ei ole sen jälkeen muuttunut. Gatsbyna Leonardo sulattaa sydämet viimeistään alla olevassa kohtauksessa, josta kukka-asetelmia tai macaronsseja ei puutu.

Mieletöntä pukuloistoa ja inspiraatiota. Ja juhlia, joihin on aina halunnut. Vai onko sittenkään?

Parvekeruusuja

Ruusut ovat jälleen vallanneet mieleni, ja niiden parvekkeen valloitus on alkanut. Kaikki alkoi kotimatkalta. Se on kuulkaa vaarallista aikaa se. Marketista mukaan tarttuu herkkuja, vaikka kuinka olisi päättänyt pysyä avokadolinjalla. Mutta minäpäs en mennytkään markettiin, minä menin tavarataloon!

Tavaratalosta tarttui ensin ruusuisia peltipurkkeja.

 

Ja sitten komea ruukkuruusu.

Kunhan vielä löytyisi hyllykkö, jonka voisin täyttää ruus siis kukilla!

Ihanaa kevätiltaa!

Ihanaa Äitienpäivää!

 

 

 

 Puutarhasta kerättyjen kukkien myötä, Ihanaa Äitienpäivää!

(Aijoo, kristallikarahvi on viimeisin osto- ja myyntiliikkeen löytöni! Se on vaan niin nätti!)

Puutarhakeinusta

 

 

 

 

 

Noniin, kannatti odottaa sadetta, jolla oli kaksi seurasta. Ensinnäkin ulkona tuoksui kesälle, joka on ehkä maailman paras tuoksu. Ja toiseksi, vietin ihastuttavan lukuhetken heräävän väriloiston keskellä. Voileipiä ja teetä nauttien, totta kai.

Oli sangen miellyttävää keinutella hiljalleen puutarhakeinussa, kun liftaa Amerikan paahteisten tasankojen halki kohti Los Angelesia. Matkakumppanina Sal Paradise. Aijai, mitä yksi kesäpäivä saa mielelle aikaan. Ja tiedättekös, kesä on vielä kokonaan edessä!

Sadepäivä

 

 

Harmautta ilmassa ja vettä ripottelee. Aika keittää kuppi teetä ja syventyä puutarhakirjoihin. Parasta on, että sateen ansiosta vihreys lisääntyy väistämättä.

Sitä odotellessa, leppoisaa sadepäivää!