Iltapäiväteellä Cathyn kanssa

 

 

Aina silloin tällöin suomalaisten sisustusliikkeiden nurkissa törmää sangen ruusuisiin pussukoihin tai pilkullisiin mukeihin. Värikylläisyyttä ja tyttömäisyyttä ei puutu. Jos kurkkaan kupin alle, niin selviää, että ne ovat peräisin Cathy Kidstonilta, tuttavallisemmin Cathylta.

 

Englannissa Cathyn sen sijaan tuntevat kaikki. Paria hassua kuppia ei löydy yhdenkään marketin perähyllyltä. Sen sijaan niitä on röykkiöittäin taivaassa maan päällä, kokonaisessa kaupassa täynnä pelkästään Kidstonin tuotteita. Eikä Cathy suinkaan ole rajoittanut suunnitteluaan pelkkiin astioihin. Kaupasta löytyi niin laukkuja, tabletin koteloita, ruokalappuja, ompelurasioita kuin puhallettavia niskatyynyjä. Voitte ehkä uskoa, että sekosin.

 



 

Rinkalla liikenteessä ollessani teepannun turvallisesti kotiin kuljettaminen ei vaikuttanut kovin hyvältä idealta. Siksi aloitin vaatimattomasti ja ostin itselleni vain ruusuiset lusikat. (Ja pari muuta juttuja, joista lisää myöhemmin.)

Joulupukki oli sen sijaan pannut merkille jatkuvan lörpöttelyn Cathysta ja palavan tarpeeni löytää teepannu.

 

 

Kuvissa siis maailman kaunein teeastiasto suoraan Englannista. Brittimummous, olen valmis!

 

 

 



Helsingin valot

 

 

 

 

 

Vaikka Lux Helsinki -valotaidetapahtuma on järjestetty jo moneen kertaan, häpeäkseni on myönnettävä, että vierailin siellä ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna. Osa kohteista vakuutti, osa ei. Porukkaa kuitenkin riitti ja järkkäreiden peilit kilahtelivat. Ensi vuonna uudestaan!

Lumista

 

 

 

 

Luminen kaupunki, laskeva aurinko, kuumaa kaakaota termospullossa ja uusi linssi. Kyllä kelpasi. Harjoitusta tarvitaan, mutta kaikin puolin täydellisen retken takia pieleen menneet kuvatkaan eivät haitanneet. Tämän talven tavoite: lumihiutalekuvaajan-titteli.

Jäätävää

Maailmankaikkeus saa anteeksi kaiken jäätävyytensä niin kauan kuin Aurinko pysyttelee horisontin paremmalla puolella. Aurinko, tulejo!

Inkkariteetä

 

 

Harvoin onnistun tekemään todella hyviä löytöjä alennusmyynneistä. Sellaisia korkealaatuisista materiaaleista tehtyjä ja aikaa kestäviä designtuotteita. No, enpä voi sanoa tehneeni sellaisia näissäkään talvialeissa. Mutta löydön sen sijaan tein!

Teemukikokoelmani nimittäin sai uusia turkooseja intiaaneiksi naamioituneita ystäviä!

Kaikki eivät ehkä puhuisi löydöstä. Mukeja oli runsaasti. Niiden lähtöhinta oli edullinen. Ja olin katsellut niitä sillä silmällä jo aiemmin. Mutta jos mukit täyttyvät jatkuvasti höyryävällä teellä, niin se on kuulkaa löytö. Sisuskaluja lämmittävä löytö.

Syötävän söpöä!

 

Nyt on joku, tarkemmin sanottuna Akiko Ida ja Pierre Javelle, keksineet järkevää käyttöä makrolinssille! Nämä nerokkaat ruokakuvaajat voin saman tien lisätä valokuvaajaidolieni joukkoon. Aivan mahtavia!

Krediitit tänne, kiitos!

Aina voi mennä pubiin

 

 

Englannin sää on tunnetusti sateinen, mutta ehkäpä tästä johtuen kulttuuriin on kehittynyt jotain mainiota. Pyyhkiipä millainen tuuli tai räntä tahansa naamaa, niin aina, korostan aina, voi mennä pubiin. Ei mihinkään ankeaan räkälään katujen miesten kanssa, vaan kaikille avoimiin olohuoneisiin, jossa halot ritisevät takassa, ja kynttilänvalo ja kotoinen puheen sorina ympäröivät. Tarjolla on oikeasti hyvänmakuisia juomia ja tietysti ruokaa.



 

 

 

 

Pubeissa kokoontuivat niin työporukat, kaverit, syntymäpäivien viettäjät, opiskelijat kuin perheet. Mihin aikaan päivästä tahansa ja missä tahansa. Pubeja on kaikkialla ja hyvä niin.