Juhannustoivotusruusuja

Vaikka juhannukseen on vielä muutama päivä, mikään ei estä aloittamasta kesäjuhlaan virittäytymistä jo nyt.

Juhannus ei varsinaisesti kuulu lempijuhliini sen asettamien paineiden takia. Mökki, kaveriporukka ja hauskaa on pakko olla. En yksinkertaisesti pidä siitä, että on pakko on juhlia vaikkei olisi lainkaan juhlamielellä.

Mutta keskittykäämme juhannuksen hyviin puoliin, sillä kyllä niitä riittää! Valoisat kesäyöt, ovenpielen juhannuskoivut, hiljainen ja perisuomalainen (järvi)maisema, kukkakedot ja kesästä nauttiminen. Niin ja tietysti juhannusruusut, jotka ennakoivalla kukkimisellaan ehkä haluavat kertoa, että tässä suven juhlassa on kyse mielentilasta, kesän rauhasta ja nauttimisesta, eikä yhtenä iltana päissään saareen uimisesta.

Olen viettänyt lähes tulkoon kaikki juhannukseni mökkimaisemissa. Tänä vuonna tilanne on toinen, ja vietän sen paikassa, jossa on runsaasti valoa, hiljaisuutta ja suomalaista maisemaa. Juhannuskoivut jäävät tosin pienemmiksi ja kukkakedot vaatimattomimmiksi, sillä suuntanani on Lappi.

Niin sanotuille mestoille pääseminen ottaa hieman enemmän aikaa, joten radiohiljaisuus tältä suunnalta alkaa jo nyt.

Siispä nautitaan siitä, mikä on oleellista - kesästä ja sen kauneudesta. Se ei riipu paikasta, eikä vaadi ympärilleen mökkiä tai muita ihmisiä. Siihen riittää, että astuu ulos ovesta, sulkee silmänsä, hengittää syvään ja kuulostelee - siinä se on.

Rentouttavaa Juhannusta!

Ensimmäinen lomapäivä

Nyt se alkoi. Kauan kaivattu loma. Sen aloitus lääkärikäynnillä ei ehkä ole se paras tapa, mutta nyt voi taas hengittää vähän vapaammin.

Loman kunniaksi tuoksuvat puutarhassa pionit. Jos joku tuoksu on huumaavaa ni se on kuulkaa pionintuoksu. Voimakas ja makea, jopa vähän imeläkin aromi. Juuri mieleiseni!

Näitä tuoksutellessa on hyvä aloittaa relaus. Totaalinen sellainen. Rentoa viikkoa sinnekin!

Martta Wendelinin kesä

Suomen kesän ehdoton ykkösvangitsija on Martta Wendelin. Herkät akvarellimaalaukset tiivistävät kaiken sen, mistä tämän maan kauneimmassa vuodenajassa on kyse. Tunnelma, jota modernit helsinkiläiset tavoittelevat kaupunkitansseista ja puolet Suomesta suunnatessaan mökille, on tallentunut jokaisella Martan siveltimenvedolla.

Vaikka maalausajankohdasta on vierähtänyt jo tovi, ovat kuvat kovin ajattomia. Kuka suomalainen ei haaveilisi lempeästä kesätuulesta riippumatossa, seppeleistä kukkakedolla tai mustarastaan laulun siivittämistä kesäöistä.

 

Vaikka neiti (?) Wendelin on ehkä tunnetuin näistä korteissakin toistuvasti esiintyvistä kuvistaan, löytyy hänen tuotannostaan paljon muutakin, kuten asetelma myrkkypulloista. Martan töitä pääsee ihastelemaan Tuusulan taidemuseossa Erkkolan taiteilijakodissa.

Pitsikorvakorututoriaali

Intohimoni korvakorut ja pitsi johtivat jälleen korvakorujen väsäämiseen. Löysin käsityökirpparilta aivan ihanan pitsin, josta leikkelin irti yksittäiset kukat korvakoruja varten.

Vaihe 1. Leikkaa kauneimmasta pitsistäsi korvakoruiksi sopivia palasia.

Vaihe 2. Sekoita kipossa erikeepperiä ja vettä ja upota leikellyt pitsit. Pienen liottelun jälkeen nosta ne kuivumaan muoviselle alustalle (ellet halua esim. sanomalehtipaperista tarttuvia efektejä toiselle puolelle).

Vaihe 3. Taivuta pihtien avulla rengas ohuesta askarteluliikkeistä saatavasta metallitikusta. Ujuta rengas pitsistä läpi. Ennen renkaan sulkemista ujuta mukaan lyhyt pätkä ohutta ketjua.

Vaihe 4. Jatka taivuttelua ja ketjutusta, kunnes sinulla on haluamasi määrä roikkuvia pitsikuvioita.

Vaihe 5. Taivuta astetta isompi rengas, jotta saat mahdutettua siihen sekä ketjulliset pitsikuviot että korvakorukoukun.

Vaihe 6. Käytetään kesämekon ja helmirannekorun kanssa sunnuntain puistokävelyllä.

Fiskars

 

Fiskars. Sakset, öö veitset, öö oksaleikkurit, niin ja tietysti kaiken keskipiste, Fiskarssin ruukki. Mustion linnan visiitillä kävimme myös katsastamassa paljon puhutun ruukin.

Yllätyin alueen laajuudesta, mutta oikein sievää siellä oli. Pakko tosin edelleen perään kuuluttaa sitä viimeistelyä, vaikka asiat olivat huomattavasti paremmalla tolalla täällä kuin Mustiossa.

Ei liene yllättävää, että lempipaikkani oli antiikkikahvila, jossa sai istua sinivalkoraidallisiksi verhoilluilla tuoleilla ruusukimppujen vieressä.

Suuri kaappi täynnä kauniita kahvikuppeja!

Mutta kyllä vaan maaseudun mutkaisilla pikkuteillä on ihanaa! Pellot vihertävät ja koiranputket kasvavat valkoisina mattoina. Musiikkivalintana vanhaa iskelmää ja aurinkolasit nenälle. Toimii!

Kesätuoksuja

Juhannusruusut vähän ennakoivat ja ensimmäiset nuput aukesivat tänään. Tuoksu on mitä valloittavin. Sain talvella lahjaksi ruusuisen huonetuoksun, mutta vaikka kuinka yritin pitää siitä, lopulta korkki oli suljettava tiukasti. Se ei vaan ole sama.

Sama koskee hajuvesiä. Olen usein tuoksutellut ruusua sisältäviä pulloja, mutta ei. Ylipäänsä mieleisen hajuveden löytäminen tuottaa huomattavaa päänvaivaa. Vaikka kuinka yritän nuuhkia kukkaisia ja keveitä tuoksuja, tuntuvat ne omaan nenääni aivan liian pistäviltä. Lopulta suosikeikseni valikoituvat makeat ja tummat tuoksut, jotka mielestäni soveltuvat huomattavasti paremmin talviajan juhliin, eivätkä pyörämatkalle shortseissa. Mikä kaamea dilemma elämääni vainoaakin.

 

Toisen haasteen tuoksuostoksilleni asettaa tietysti pullo. Aloitan nuuhkimisen aina kauneimmasta pullosta, mutta suureksi kurjuudekseni en ole vielä koskaan törmännyt tuoksun ja ulkoasun täydelliseen yhdistelmään.

Täydellisen hajuveden metsästys jatkuu siis yhä, mutta sillä aikaa kuljen muutaman ylimääräisen kerran ruusupensaan ohitse. Aivan huomaamattani, totta kai.

Mustion linnassa

 

Tämän kesän suunnitelmiini kuuluu maakuntamatkailu. Kotimaan kesä kun on tunnetusti lyhyt, joten siitä on otettava kaikki irti. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Mustion linna Raaseporissa. 

 

Linnan puutarhaa oli erityisesti kehuttu, ja odotinkin siltä hyvin paljon. Vaikka kaunista oli, ja rakennukset itse tarjosivat mitä viehättävimmän idyllin, ei puutarha täyttänyt odotuksiani. Karttaselitteiden lupaamaa kukkapuutarhaa ei kartalta tai pihalta löytynyt, eikä perannapenkeissä ollut kehumista.

Rakastan luonnonkukkia ja niiden olikin annettu kauniisti kasvaa monessa paikassa. Ehdoton plussa. Mutta viimeistely, hyvät suomalaiset, viimeistely. Tämä sama ilmiö vaivaa myös jokaista suomalaista kahvilaa. Kaunis vanha rakennus, ajan henkeen sopivat huonekalut, kukkia maljakossa ja sitten - Ikea-mukit ja marketin lautasliinat. Tai tämän puutarhan tapauksessa lojumaan jätetyt muoviämpärit ja huolimattomasti leikatut nurmikentät.

 

Mutta koska puitteet olivat upeat, toivon vakaasti, että puutarha saa vielä joskus ansaitsemansa loiston!

Seurasaaressa

Tällä helteellä nämä kuvat tuntuvat kerta kaikkisen vanhoilta, mutta julkaistaan ne vielä nopeasti, sillä ei keväästä nyt niin kauan ole.

Tein visiitin Seurasaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. Tiesin siitä kaksi asiaa. Kesyt oravat ja juhannuskokko. Kukaan ei ollut kertonut, että siellä on idyllinen ulkomuseo, uimaranta, hyviä lintupaikkoja ja muutenkin erittäin kaunista.

Yritin tänään ostaa pyörän. Uusi yritys huomenna. Ehkä sitten saadaan kuvia kesäisestä Seurasaaresta!