Aikataulussa

Muistini on kuin seula. Tämän takia uskollinen ystäväni, jota hipelöin joka päivä lukuisia kertoja, on tietysti kalenteri. Ystäviksi kelpuutetaan vain parhaat mahdolliset, eikä kalenteriksikaan käy mikä tahansa vihkonen.

Toiseksi paras ystäväni asuu työpöydälläni, mutta bestikseni reissaa mukana päivittäin.

 

 

 

Ja miten ihana bestikseni onkaan! Kannet ovat paperia, mutta näyttävät kauniilta nahalta. Sivut ovat karheaa kellertävää paperia, johon kirjoittaminen on taivaallista. Satiiniset kirjanmerkit eivät myöskään varsinaisesti pahenna tilannetta.

Ikävienkään velvollisuuksien kirjaaminen ei tunnu yhtään niin pahalta, kun kalenterin esille kaivaminen saa tahtomattakin hymyilemään.

Hiiri- eiku lintumatto!

 

Postiluukku kolahti. Lintumatto hiirelle oli saapunut. Valitettavasti maton sininen väri ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta onhan se nyt sievä ja voittaa kaikki tapaamani matot sata nolla!

Tuoli

 

Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.

Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.

Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.

Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!

Työpiste

Kalenteri. Kynäteline. Ja pino muistilappuja. Turkoosilla pöydällä.

Työpiste on valmis.

 

 

Enää puuttuu hiirimatto, jota en vieläkään ole onnistunut valitsemaan. Työt ovat pitäneet viime ajat niin kiireisenä, etten ole oikeastaan ehtinyt edes pohtia suosikin valintaa.

Lauantai-ilta pyhitetään kuitenkin muuhun kuin aivotyölle, oli se kuinka mieluisaa tahansa. Sohva ja pussillinen makeaa odottaa!

Hiirimattoja

Muuton myötä minulla on nyt työpiste kirjoituspöytineen, kynätelineineen ja muistilappuineen! Olen asiasta sangen innoissani, koska viimeksi tällainen tilanne oli lukiessani ylioppilaskirjoituksiin. Viimeiset vuodet olen luottanut suuren pöytään, joka on toiminut niin aamupalapöytänä, työskentelypisteenä kuin illanistujaisissa.

Uuden työpöydän myötä kohtasin myös yllättävän ongelman. Hiiri ei liiku. Luulin sellaisten ongelmien kuuluvan vuosituhannenvaihteen taa, mutta ilmeisesti 50-lukulainen pöytäni ei aivan ymmärrä hiiren toiminnan päälle.

Kirjakaupasta löysin ainoastaan tummansinisiä hiirimattoja.. Sanokaa mitä sanotte ysärin tulemisesta muotiin, mutta niihin mattoihin en kyllä lähde.

Ei auttanut kuin näpytellä hakukoneeseen Etsy ja mouse pad ja johan olen tilanteessa, jossa valinnat tuntuvat aivan mahdottomilta.

Värimaailman päättäminen tai kuvion valitseminen ei kohdallani tuota ongelmia, mutta miten näistä kaikista lintu- ja inkkarikuvioista voi päättää sen ihanimman! Tällä hetkellä onneksi kaksi on jo noussut ylitse muiden, mutta aamulla tilanne voi olla uusi.

Eli ei kun uneksimaan!