Tuoli

 

Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.

Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.

Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.

Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!