keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vapaapäivän dilemma


Kylmä tuuli pitää minut tänän visusti sisällä, mutta en millään osaa päättää, mitä vapaa-ajallani tekisin! Vaihtoehtoja on niin monta! Voisin katsoa elokuvan Coco Chanelista, voisin lukea jännittävää kirjaa, voisin askarrella muistitaulun ja toisaalta voisin leipoa. Myös pari jaksoa suosikkisarjaani olisi valmiudessa.


Olen äärettömän onnekkaassa tilanteessa, kun ongelmani ovat nyt tällä tasolla. Tämä on kuitenkin muistutus siitä, että olivat asiat kuinka hyvin tahansa, ihmisluonto tekee siitä ongelman. Kovin surullista sanoisin.

Siispä suljen silmäni hetkeksi ja tunnustelen, mitä ihan oikeasti haluaisin nyt tehdä. Vatsa sanoo syö, pää sanoo lepää. Siispä keitän teetä, valmistan muutaman voileivän ja asettaudun sohvalle Cocon seuraan.

Onneksi suuremmatkin päättämättömyydestä johtuvat ongelmat ratkeavat lopulta. Silmiä täytyy pitää ehkä hieman kauemmin kiinni, ja tunnusteleminen vaatii enemmän keskittymistä. Kun tekee sitä, miltä parhaaksi itsestä tuntuu, ei voi mennä pahasti vikaan.

Ja johan helpottaa.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Raitaa







Kyllä on raitamekossa ihmisen hyvä olla. Tuulessa vienosti heiluvat helmat ja ryhtiä antava vyö vyötäisillä on valmis niin lettukesteihin, eväsretkiin kuin kaupungilla päivän paistatteluun.

Kukkamekkoja vielä kainosteleville raita on oiva valinta. Olo on skarppi, mutta kaikki kukkamekkofiilikset tulevat huomaamattakin kaupan päälle!



maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesän paras viikko


Tänään alkoi kesän paras viikko. Ja parhaudella ei ole nyt juurikaan tekemistä lämpömittarin kanssa, vaan fiiliksen. Tänään on nimittäin viimeinen viikko koulua. Vaikka itse saan poikkeuksellisesti lomailla, en voi silti olla tuntematta sitä kipinää, joka velloo jokaisen kärsimättömästi liikehtivän pulpetin takana.



Ilma on niin lämmin, että kouluun voi tulla ilman takkia! Kesävaatteet on vedetty päälle, ja olo on kapinallinen, kun shortsien paljas jalka koskettaa tuolia ilman viittä villakerrosta.


Ajatukset harhailevat tavallistakin enemmän aurinkoisesta ikkunasta ulos. Kaipaus vapaaseen kesään puristaa keuhkoista ilman, mutta vaikka sattuu, tietää että päivät voi laskea yhden käden sormilla. Yhden! Ajatus tuntuu mahdottomalta.



Joka vuosi tällä viimeisellä viikolla kukkivat myös omenapuut ja syreenit. Puiden lehdissä on vielä kirkas kevään vihreä ja kauneimmat laululinnut ovat palanneet kotiin. Luonto on ehdottomasti kauneimmillaan juuri tällä viikolla.


On kummallista, että minulla on mahdollisuus todella nauttia tästä viikosta. Niin monen vuoden ajan olen kärvistellyt pulpetin takana tai luentosalin penkillä kesän odotuksia täynnä. Niin monen vuoden ajan olen toivonut viikon kuluvan nopeasti. Ja nyt, haluaisin olla vain tässä. Kuistilla auringonpaisteessa ja syreenien tuoksussa. Vieressä teekuppi, ruohosipulilla maustettu aamiaisleipä ja aamun hesari.


Parasta kuitenkin on, että tunnen koululaisista hehkuvan odotuksen yhä sisälläni. Toivottavasti tekin, sillä tämä on kesän paras viikko.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Hiekkakiveä



Vaalea hiekkakivi, turkoosi meri ja vaalensininen taivas. Toimii!














Kuvat kertovat kesästä, joka onneksi on saavuttanut jo meidänkin leveyspiirimme. Tänään lähden nauttimaan siitä Maailma kylässä -festivaaleille! Mikään ei tee paremmin kesää kuin reggae!



perjantai 25. toukokuuta 2012

Laattojen luvattu maa


Yksi suurimmista huveistani Espanjan maankamaralla oli laattojen bongaus. Ja nyt ei puhuta epämiellyttävistä vatsalaukun sisällöistä, vaan taidokkaasti maalatuista kivilaatoista. Suomessa laatat kuuluvat kylpyhuoneeseen ja tiskialtaan taakse. Värinä mieluiten valkoinen tai vaaleansininen. Villeimmät käyttävät kahta erilaista laattaa, joista toinen muodostaa hillityn boordin.

Espanjassa laattoja oli kuitenkin ulkoseinissä...


sisäseinissä...





katoissa...



lattioissa...



penkeissä...



arkeologisissa kaivauksissa...


pylväissä...



...ja ties missä muualla!

Monessa suhteessa hillityn koulukunnan kannattajana en ehkä itsekään lähtisi aivan Gaudi-linjalle, mutta olen täysin valmis ottamaan etäisyyttä steriileistä valkoisista neliöistä. Olisi ihanaa, jos omankin vessan lattiaa koristaisivat esimerkiksi mustavalkoiset ja köynnöskuvioiset yksilöt!


Pitää tallettaa muistin syövereihin sit ku mulla on oma talo -kategoriaan.

torstai 24. toukokuuta 2012

Kielojen tuoksua


Viime keväänä heräsin raskaan kurssiviikon jälkeen ystäväni mökiltä kieloilta tuoksuvasta aitasta. Valkoisten verhojen läpi paistoi aurinko. Olimme nukkuneet tuntikausia valkoisissa lakanoissa.


Aitassa oli myös paljon kauniita esineitä ja huonekaluja, jotka olivat peräisin mummolan vintiltä. Mistäs muualtakaan. Valitettavasti omilta vanhemmiltani tai isovanhemmiltani ei ole jäljellä vinttien tarjoamia aarteenetsintämahdollisuuksia. Onneksi on kirpputorit.

Onneksi on myös muisti, joka tallentaa tuoksut erityisen hyvin. Tuona aamuna olo oli uskomattoman rentoutunut, ja tiedän, että seuraavan kerran kieloa nuuhkaistessani palaan tuohon aittaan. Toivottavasti myös siihen raukeaan oloon.





Onneksi kielojen aukeamiseen ei ole enää montaa yötä!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Mikään ei ole niin tärkeää...









Tänään olen ryöminyt mullassa auringonpaisteessa. Kaivellut matoja ja rikkaruohoja. Kuunnellut tuulen huminaa orastavissa lehdissä sekä lintujen laulua.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.


Jotain sinistä








Ei siitä pääse mihinkään, että kaikki kauneimmat asiat yksinkertaisesti ovat sinisiä.

Ihanuusarkisto

Ihanuusarkisto