Tänään alkoi kesän paras viikko. Ja parhaudella ei ole nyt juurikaan tekemistä lämpömittarin kanssa, vaan fiiliksen. Tänään on nimittäin viimeinen viikko koulua. Vaikka itse saan poikkeuksellisesti lomailla, en voi silti olla tuntematta sitä kipinää, joka velloo jokaisen kärsimättömästi liikehtivän pulpetin takana.
Ilma on niin lämmin, että kouluun voi tulla ilman takkia! Kesävaatteet on vedetty päälle, ja olo on kapinallinen, kun shortsien paljas jalka koskettaa tuolia ilman viittä villakerrosta.
Ajatukset harhailevat tavallistakin enemmän aurinkoisesta ikkunasta ulos. Kaipaus vapaaseen kesään puristaa keuhkoista ilman, mutta vaikka sattuu, tietää että päivät voi laskea yhden käden sormilla. Yhden! Ajatus tuntuu mahdottomalta.
Joka vuosi tällä viimeisellä viikolla kukkivat myös omenapuut ja syreenit. Puiden lehdissä on vielä kirkas kevään vihreä ja kauneimmat laululinnut ovat palanneet kotiin. Luonto on ehdottomasti kauneimmillaan juuri tällä viikolla.
On kummallista, että minulla on mahdollisuus todella nauttia tästä viikosta. Niin monen vuoden ajan olen kärvistellyt pulpetin takana tai luentosalin penkillä kesän odotuksia täynnä. Niin monen vuoden ajan olen toivonut viikon kuluvan nopeasti. Ja nyt, haluaisin olla vain tässä. Kuistilla auringonpaisteessa ja syreenien tuoksussa. Vieressä teekuppi, ruohosipulilla maustettu aamiaisleipä ja aamun hesari.
Parasta kuitenkin on, että tunnen koululaisista hehkuvan odotuksen yhä sisälläni. Toivottavasti tekin, sillä tämä on kesän paras viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti