Viime keväänä heräsin raskaan kurssiviikon jälkeen ystäväni mökiltä kieloilta tuoksuvasta aitasta. Valkoisten verhojen läpi paistoi aurinko. Olimme nukkuneet tuntikausia valkoisissa lakanoissa.
Aitassa oli myös paljon kauniita esineitä ja huonekaluja, jotka olivat peräisin mummolan vintiltä. Mistäs muualtakaan. Valitettavasti omilta vanhemmiltani tai isovanhemmiltani ei ole jäljellä vinttien tarjoamia aarteenetsintämahdollisuuksia. Onneksi on kirpputorit.
Onneksi on myös muisti, joka tallentaa tuoksut erityisen hyvin. Tuona aamuna olo oli uskomattoman rentoutunut, ja tiedän, että seuraavan kerran kieloa nuuhkaistessani palaan tuohon aittaan. Toivottavasti myös siihen raukeaan oloon.
Onneksi kielojen aukeamiseen ei ole enää montaa yötä!
Ah aitta! Semmosen haluaisin meidänkin mökille ;-).
VastaaPoistaEipä löydy sellaista omaltakaan mökiltä, mutta ihana sellainen ehdottomasti on!
VastaaPoista