Pinkkiä päivään!

 

Kesä ei ole ihan vielä hellittänyt otettaan - ja hyvä niin. Maljakon vaaleanpunaiset neilikat tuovat vielä kaivattuja pastelleja elämään. 

Matkakirjan selailu palauttaa mieleen helteisimmät päivät ja kaikki mielettömät seikkailut, joista ei ennen kesää osannut unelmoidakaan.

Tänäänkin paistaa, joten paras mennä nauttimaan siitä. Ihania kesän viimeisiä päiviä!

Parvekeruusuja

Ruusut ovat jälleen vallanneet mieleni, ja niiden parvekkeen valloitus on alkanut. Kaikki alkoi kotimatkalta. Se on kuulkaa vaarallista aikaa se. Marketista mukaan tarttuu herkkuja, vaikka kuinka olisi päättänyt pysyä avokadolinjalla. Mutta minäpäs en mennytkään markettiin, minä menin tavarataloon!

Tavaratalosta tarttui ensin ruusuisia peltipurkkeja.

 

Ja sitten komea ruukkuruusu.

Kunhan vielä löytyisi hyllykkö, jonka voisin täyttää ruus siis kukilla!

Ihanaa kevätiltaa!

Parvekkeella

 

 

Olen asunut asunnossa, jossa aamupala nautitaan kuistilla, asunnossa jossa ikkunoita ei saa kunnolla edes auki, sekä asunnossa, jossa ranskalaisen parvekkeen oven avaamalla voi koko yksiön kuvitella olevan ulkona. Nyt minulla on parveke. Ja ihka oikea sellainen.

 

Ja ennen kaikkea, minulla on parvekekukkia.

 



 

 

 

En ole koskaan voinut sanoa, että "parvekekukat pitäisi vaihtaa syksyisempiin" tai "lähden ostamaan parvekekukkia". Jostain syystä olen kaikista eniten innoissani juuri kukista, vaikka on siellä muutakin kuin ne orvokit. Kuten tuikkukuppeja. Aivan välttämättömiä illan teehetkiin.

 



 

 

Niin ja tietysti, on siellä myös parvekekalusteet. Sievää valkoista metallia. Juuri niin kuin pitääkin. Olisivat ne toki voineet olla vielä koristeellisemmat, mutta budjetti tuli vastaan. Toisaalta nyt selkämys ja tuolien muodot tulevat kauniimmin esille.

Ensimmäinen teehetki auringossa on nautittu.

"Louie, I think this is the beginning of a beautiful friendship."

 

Limutölkkilamppu

 

 

Uusi koti paljasti puutteen. Valaisinten puutteen. Neliöiden ja väliseinien lisääntyessä radikaalisti vanhat lamput eivät enää riittäneet. Niinpä piti tehdä uusia.

 

Tähän lamppu on tehty Parolan aseman valaisimen inspiroimana.

 



 



Lampun valmistamiseen tarvitaan yhdet bileet, vähän rautalankaa ja maalia.

Tölkeistä leikellään lehtiä, pistellään niihin neulalla reiät ja kiinnitetään pitkiksi rautalankalehtivanoiksi. Vanoja roikkumaan lampun ympärille ja spraymaalia päälle. Vóila!

Tykkään kovasti. Ehkä sen voisi ansaita vielä yhden maalikerroksen, mutta katsotaan. Tykkään siitäkin, että hopea kuultaa läpi.

Nyt perjantain viettoon, ihanaa viikonloppua!

Lasikupuja

 

Jouluna jalallinen kakkulautanen sai kaverikseen hieman pienemmän pikkuleipälautasen. Muutama viikko sitten lautanen sai myös päälleen lasisen kuvun, jonka kotiututin kirpputorilta.

 



 



 

 

Tekisi mieli opetella tekemään aleksanterileivoksia tai macaroneja ihan vain siksi, että saisin asetella ne uuden kuvun alle. Toisaalta ne voisi täyttää myös jollain keväisellä. Hmm, elämän suuria kysymyksiä!

 



 

 

Vanhempi kupuni kätkee alleen kynttilän joulun jäljiltä. Viime vuonna se taisi myös olla täynnä joulupalloja. Tällä hetkellä ajatus kulkee hieman heikosti ruuanpuutteen vuoksi. Maanantait vaativat muutenkin tavallista enemmän käynnistelyä.

Voimia maanantaihin!

Tuoli

 

Sunnuntaipäivä. Avasin oven ja tungin itseni liikkeeseen, jossa en ollut koskaan käynyt, mutta ohittanut tuhansia kertoja. Ja mikä vanhojen tavaroiden taivas sieltä paljastui! Kaikkea lampunvarjostimista ja rokokoolipastoista kummitusjunan junavaunuihin.

Ihastelin kaikkea etsimättä mitään. Kunnes näin sen. Keskellä tuolikasaa kaunein koskaan näkemäni tuoli! Vanhanajan roosa istuinverhoilu oli repaleinen ja täynnä epämääräisiä tahroja. Ei kaveria, vain yksi yksinäinen tuoli.

Tietämättä mihin sen sijoittaisin, tiesin, että minun on saatava se.

Sitten alkoi kuukausien pituinen verhoilukankaan metsästys. Mielessäni oli tarkka visio siitä, millaisella kuviolla halusin istua. Turkoosi-valkoista leveää raitaa, jossa on herkkiä ruusukuvioita tai muuta sellaista. Pengoin kaikki Helsingin sisustusliikkeet. Mutta turhaan. Kangasta ei vain löytynyt.

Sitten koittivat alennusmyynnit, ja aloin olla toiveikas uusien mallistojen suhteen. Varuiksi kaivelin vähän kangaskaupan palalaatikoita, kunnes silmiini sattui jotain raidallista ja turkoosia. Raidat olivat huomattavasti kapeampia, eikä kuvioita ollut. Mutta turkoosin kaverina oli ruskeaa, joka sattui olemaan juuri samaa sävyä kuin uuden kodin yksi seinistäni. Eikä mikä tahansa seinä, vaan se seinä, jonka viereen uusi tuolini oli parkkeerannut.

Muutama pienen pieni naula ja avot! Tuoli on täydessä toiminnassa. Ei voi mitään, pidän siitä ihan valtavasti!

Maailman kaunein korurasia

Ensimmäisenä minulle tulee korurasioista mieleen sellaiset pienet vaaleanpunaiset, joista avattaessa ponnahtaa ballerina pyörimään musiikin tahdissa. Ei sillä, ettei kaltaiseni romantikko ja tutujen ihannoija pitäisi kyseisistä rasioista, en kuitenkaan koskaan ole syvästi kaivannut korurasiaa.

Minusta on ollut hauskempaa ripustaa korut näkyville, eikä piilottaa niitä kannen alle. Kunnes näin tämän.

 

Maailman kauneimman korurasian. Syvän turkoosin ja herkillä kukilla sekä perhosilla somistetun yksilön. 

Sain rasian lahjaksi ystävältäni, joka ilmeisesti tietää itseäniki paremmin, mikä saa sydämeni sykähtelemään onnesta.

 

 

Vaikka mieltymykseni ovat kovin yhteneväiset niin sisustuksen kuin pukeutumisen suhteen, on minunkin myönnettävä, etteivät kaikki koruni sovi makuuhuoneeni väreihin. ;) Nytpä on sekin "ongelma" ratkaistu!

Se vaan on... noh, täydellinen!

Työpiste

Kalenteri. Kynäteline. Ja pino muistilappuja. Turkoosilla pöydällä.

Työpiste on valmis.

 

 

Enää puuttuu hiirimatto, jota en vieläkään ole onnistunut valitsemaan. Työt ovat pitäneet viime ajat niin kiireisenä, etten ole oikeastaan ehtinyt edes pohtia suosikin valintaa.

Lauantai-ilta pyhitetään kuitenkin muuhun kuin aivotyölle, oli se kuinka mieluisaa tahansa. Sohva ja pussillinen makeaa odottaa!