Mustaa

Marraskuu loppuu ihan todella pian mutta tänään sai vielä nauttia kunnon syysmyrskystä. Sellaisina päivinä pieni mutta hyväntahtoinen synkistely on täysin sallittua.

Kaupunkitaidetta

Yksi syy, miksi rakastan Berliiniä, on katutaide. Etenkin Itä-Berliinissä kuljeskellessa voi törmätä vaikka mihin, kuten valtaviin seinämaalauksiin, kierrätystaiteeseen, hauskoihin tarroihin tai veistoksiin. Juuri kun luulet nähneesi hienoimman maalauksen ikinä, käännyt kadun kulmasta ja huokailet jälleen ihastuksesta. Siksi onkin ilahduttavaa, että myös Helsingissä voi törmätä katutaiteeseen. Tosin paljon maltillisempaan ja harkitumpaan ja tiukasti luvanvaraiseen. Mutta silti! Kyllä päivä vaan paranee, kun törmää johonkin hienoon oivallukseen tai hauskaan yksityiskohtaan raahautuessaan lopen uupuneena kotiin.

Tätä lisää kiitos!

Kippis!

Minulla on tapana saada päähäni joitain hankintoja, jotka minun on yksinkertaisesti saatava. Sen eteen olen valmis taistelemaan vaakasuorassa räntäsateessa tai kiljuvassa nälässä. Viimeinen päähänpinttymäni oli laakeat skumppalasit.

Kun ajatus moisilla laseilla kilistelemisestä oli iskostunut tiukasti päähäni, lähdin heti seuraavana sunnuntaina kirpparikierrokselle päämääränäni vain ja ainoastaan löytää lasit hinnasta riippumatta. Pieni ääni yritti kovasti muistuttaa, etten ollut maailman taitavin kirpparibongari, eikä minulla myöskään ole sitä onnen lahjaa, joka löytäisi heti etsimänsä yhtään mistään. Kuin ihmeen kaupalla bongasin vaatteita ja muuta krääsää notkuvan pöydän keskeltä lasin! Mutta niitä oli vain yksi. Yksi. Ei se riitä. Skumppaa juodaan ystävien kera, ei yksin. Jatkoin etsintöjäni ja ystäväni bongasi eri pöydästä toisen lasin! Sitten mietittiin. Olivatko ne samanlaiset? Hinnaksi paljastui euro, joten kassa kilahti ja rynnistimme takaisin ensimmäiseen pöytään. Lasi oli yhä siellä ja pälyilimme sitä vertaillen kassissa olevaa lasia. Myyjät tietysti huomasivat puuhamme ja möivät lasin samaan hintaan. Ja ne olivat lähes samanlaiset! Mikä onni! Mikä tuuri!

Päätin omistaa seuraavat kirppiskierrokset skumppalasienetsintäretkiksi. Kauan ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, sillä jo seuraavalla viikolla vilkaisin ohi kulkiessani erään kirpputorin näyteikkunaan ja huomasin lasin. Olin niiin iloinen! Yritin nähdä sen hintaa, mut valitettavasti näin vain viereisen lasin, kunnes tajusin, että se oli tismalleen samanlainen! Sitten näin kolmannen. Ja neljännen. Ja vielä viidennen! Kirpputori oli kuitenkin sinä päivänä kiinni, mutta lähellä asuva ystäväni haki lasit parempaan talteen ja kiikutti minulle. Laseja olikin vielä lisää, ja voin kertoa nyt omistavani kokonaiset yhdeksän kappaletta maailman ihaninta kuohuviinilasia!

Vielä vähän

Vaikka salaa vähän odotankin, että lunta sataisi, on mukavaa vielä katsella vähän kuvia syksyltä. On se jännä, ettei näiden kuvien ottamisesta ole kovinkaan kauaa, mutta silti maisemat ovat nyt aivan erilaiset. Ja se vasta on jännä, että seuraava vuodenaika tuntuu aina yhtä uudelta ja ihmeelliseltä! Joka kerta! Kertoo ehkä jotain ihmisen sopeutumiskyvyistä.

Sopeutumiskykyni on ollut viime aikoina monissa asioissa koetuksella. Kun vain osaisi yllättyä positiivisesti ja nauttia muutoksista kuten vaihtuvista vuodenajoista, eikä pelätä niitä ja vastustaa viimeiseen asti hampaita kiristellen. Jos kesäkin tulee aina uudestaan, niin miksei onni. Jokainen kesäkin on oma ja ainutlaatuinen.

Siispä on aika jättää syksyiset kuvat vuodeksi ja keskittyä tulevaan. Ainakin parin postauksen jälkeen! ;)

Afrikka lähellä

Harva on käynyt Afrikassa, mutta kaikilla on maanosasta paljon mielikuvia ja näkemyksiä. Kiasman ARS 11 -näyttely antoi ajattelemisen aihetta ja esitteli Afrikkaa lähinnä afrikkalaisten (taiteilijoiden) näkökulmasta. On kurjaa, että vaikka Afrikassa valtioita riittää, elää se meidän mielikuvissamme yhtenä isona ja samanlaisena maana. Tässä suhteessa näyttely ei tietenkään mielikuvia muuta, sillä se ei yritä erityisesti erotella maita toisistaan. Näyttely antaa kuitenkin uutta perspektiiviä, kun afrikkalainen nuorimies tuijottaa sinua tv-ruudulta seisoessaan myrkyllisten höyryjen keskellä "kaskeamassa" televisioita ja muuta elektroniikkarojua. Ei liene epäselvää, mistä kaikki elektroniikkajäte on paikkaan päätynyt.

Näyttely on esillä enää viikon ajan.

Hattu

Jos tuijottaa viikoittain televisiosta sarjoja tai elokuvia, joissa jokaisella (tyylikkäällä) naisella keikkuu päässään hattu, voi käydä niin, että sellainen on saatava itsellekin. Marssin Stockmannille eikä kauaa mennyt, kun kotiin palatessani olin tilannut hatun ja paperikassissani oli uusi pitsimekko. Ajatus siitä, että olin todella tilannut hatun, tuntui kummalliselta mutta myös sangen hienolta.

Hattu on ihana ja se on ollut käytössä melko ahkerasti. Melko sanalle on kuitenkin syynsä. Hattu nimittäin asettaa rajoituksia, jotka eivät hatuttomassa elämässäni olleet koskaan tulleet mieleenikään. Ensinnäkin, hattua käyttäessä (ainakin kyseistä mallia) hiusten on aina oltava auki. Toiseksi, paksulla kaulahuivilla on paha tapa tökkiä hattua jatkuvasti eteenpäin, jolloin näkökenttä pienenee huomattavasti ja se luultavasti myös näyttää aika epäilyttävältä. Ratkaisuksi äitini ompeli hattuun toisen sisänauhan (oikeasta nimestä minulla ei ole muistikuvaa), jolloin hattu pysyi tiukemmin paikallaan. Eräänä päivänä erehdyin kuitenkin letittämään (!) hiukseni, mikä johti nauhan kiristyksen löystymiseen ja jälleen saan kulkea lierin alle piiloutuneena.

Alan ymmärtää, miksi hattuneulat on joskus keksitty ja huomaan olevani sellaisen tarpeessa, vaikka epäilen niiden sopivuutta huopaisiin yksilöihin.

Kaikesta huolimatta, hattu päässä on hieno olo, eikä laahustaminen tai maleksiminen tule kuuloonkaan, vaan käveltävä ylväästi ja sievästi.

Herätessä

Jos aamulla ikkunasta katsoessa aurinko ei paista, niin silloin napsautetaan kirkasvalolamppu päälle naps! ja katsotaan kuvia aamusta, jolloin pilviä oli lähes mahdotonta löytää!

Synkkyyden keskellä

Ulkona on synkkää ja mieliki on synkkä. Onneksi pienikin toivoa ja hyvää mieltä tuova väripilkahdus iskee suoraan sydämeen ja lämmittää. Sellaisista asioista ja hetkistä kannattaa pitää lujasti kiinni. Monta pientä iloa sysää synkkyyden hetkeksi pois. Eikä talvikaan onneksi ikuisesti kestä.