Vaikka salaa vähän odotankin, että lunta sataisi, on mukavaa vielä katsella vähän kuvia syksyltä. On se jännä, ettei näiden kuvien ottamisesta ole kovinkaan kauaa, mutta silti maisemat ovat nyt aivan erilaiset. Ja se vasta on jännä, että seuraava vuodenaika tuntuu aina yhtä uudelta ja ihmeelliseltä! Joka kerta! Kertoo ehkä jotain ihmisen sopeutumiskyvyistä.
Sopeutumiskykyni on ollut viime aikoina monissa asioissa koetuksella. Kun vain osaisi yllättyä positiivisesti ja nauttia muutoksista kuten vaihtuvista vuodenajoista, eikä pelätä niitä ja vastustaa viimeiseen asti hampaita kiristellen. Jos kesäkin tulee aina uudestaan, niin miksei onni. Jokainen kesäkin on oma ja ainutlaatuinen.
Siispä on aika jättää syksyiset kuvat vuodeksi ja keskittyä tulevaan. Ainakin parin postauksen jälkeen! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti