Minulla on tapana saada päähäni joitain hankintoja, jotka minun on yksinkertaisesti saatava. Sen eteen olen valmis taistelemaan vaakasuorassa räntäsateessa tai kiljuvassa nälässä. Viimeinen päähänpinttymäni oli laakeat skumppalasit.
Kun ajatus moisilla laseilla kilistelemisestä oli iskostunut tiukasti päähäni, lähdin heti seuraavana sunnuntaina kirpparikierrokselle päämääränäni vain ja ainoastaan löytää lasit hinnasta riippumatta. Pieni ääni yritti kovasti muistuttaa, etten ollut maailman taitavin kirpparibongari, eikä minulla myöskään ole sitä onnen lahjaa, joka löytäisi heti etsimänsä yhtään mistään. Kuin ihmeen kaupalla bongasin vaatteita ja muuta krääsää notkuvan pöydän keskeltä lasin! Mutta niitä oli vain yksi. Yksi. Ei se riitä. Skumppaa juodaan ystävien kera, ei yksin. Jatkoin etsintöjäni ja ystäväni bongasi eri pöydästä toisen lasin! Sitten mietittiin. Olivatko ne samanlaiset? Hinnaksi paljastui euro, joten kassa kilahti ja rynnistimme takaisin ensimmäiseen pöytään. Lasi oli yhä siellä ja pälyilimme sitä vertaillen kassissa olevaa lasia. Myyjät tietysti huomasivat puuhamme ja möivät lasin samaan hintaan. Ja ne olivat lähes samanlaiset! Mikä onni! Mikä tuuri!
Päätin omistaa seuraavat kirppiskierrokset skumppalasienetsintäretkiksi. Kauan ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, sillä jo seuraavalla viikolla vilkaisin ohi kulkiessani erään kirpputorin näyteikkunaan ja huomasin lasin. Olin niiin iloinen! Yritin nähdä sen hintaa, mut valitettavasti näin vain viereisen lasin, kunnes tajusin, että se oli tismalleen samanlainen! Sitten näin kolmannen. Ja neljännen. Ja vielä viidennen! Kirpputori oli kuitenkin sinä päivänä kiinni, mutta lähellä asuva ystäväni haki lasit parempaan talteen ja kiikutti minulle. Laseja olikin vielä lisää, ja voin kertoa nyt omistavani kokonaiset yhdeksän kappaletta maailman ihaninta kuohuviinilasia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti