Kokemusten vuosi

 

Aikomuksenani oli tulla kirjoittamaan siitä, kuinka paljon vihaan uutta vuotta. En aio juhlistaa sitä millään tavalla tai tehdä lupauksia, jotka eivät pidä. Sen sijaan pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä tänä vuonna on oikeastaan tapahtunut. On ollut mieletöntä iloa ja musertavaa surua, mutta jestas sentään, olen matkustanut enemmän kuin koskaan!

 

Vuosi alkoi viattomasti Pietarista. Näppärästi junalla, muutama päivä.



 

 

 

Keskikesän pakkojuhlintaa livistettiin viettämään pohjoiseen unohtumattomalle roadtripille.

 

Loppukesällä poistuin ensimmäistä kertaa Euroopan mantereelta. Maailmanvalloitus alkoi vaatimattomasti Kiinasta.

 

 

Syksyllä taas vuosien takainen haave syksyisestä Englannista ja Lontoosta toteutui.

 

Onneksi muistot ovat tallennettuina kuviin ja matkapäiväkirjoihin. Vaikuttaa siltä, että ilman niitä, en olisi edes tajunnut, millainen vuosi on takana.

Enää ei vuodenvaihde ahdista. Huolimatta lähes poikkeuksetta ankeista uuden vuoden juhlinnoistani, tästäkin vuodesta tuli ihan mieletön. Kiitollinen tässä saa ja pitää olla. Ja tietysti toivoa, ettei seuraavakaan vuosi petä!

Cambridge

Kopisevat kivilattiat. Loimuavat takkavalkeat. Koulupukujen lämpöiset kaulaliinat.

Oxford. Harvard. Cambridge.

Harry Potter -sukupolvi viettäisi enemmän kuin mielellään kouluaikansa vanhojen collegejen käytävillä vaeltaen. Ja tällainen vanhoille linnoille sykkivä sydän on minullakin. Ja vaikka suureksi onnekseni pääsin tutkimaan Cambridgea, pakko myöntää, että tunsin myös pientä kateuden kirpaisua opiskelijoiden pyöräillessä ohitseni. Jos-lauseet valtasivat mieleni. Erityisen ikäviltä ne tuntuivat siksi, että unelma olisi ollut täysin mahdollista toteuttaa. Se ei toki tarkoita, että ne olisivat toteutuneet, mutta mahdollisuus oli ulottuvilla.

 

 

 

 

 

 

 

Cambridge oli upea ja olen onnellinen, että olen päässyt käymään siellä. Olen myös onnellinen siitä, että todellisuuden nurjat puolet eivät ole saavuttaneet tietoisuuttani, ja voin edelleen velloa ihannekuvissa collegeista seikkaillessani Harryn tai Roryn kanssa.

 

Kaikkia kokemuksia ei tietenkään kannata evätä itseltään tällä perusteella, mutta on mukavaa nauttia jostain mikä on todellisuuden ja mielikuvien rajamailla, ja ottaa siitä vain ne mieluisammat puolet. Nurjia puolia elämässä tulee muutenkin, mutta ne on paras valita asioista, joiden paremmat puolet tuottavat iloa ja onnea kymmenkertaisesti enemmän.

 

Minun elämässäni Cambridge ei ollut tällainen, minun elämässäni Cambridge otetaan kirsikkana. Ja joskus se riittää.

 

 



Teekuppitaivas

Pidän kyllä kovasti museoista, mutta en muista milloinkaan seonneeni onnesta niin pahasti kuin Victoria & Albert -designmuseossa Lontoossa. Tai pikemminkin Victoria & Albert -museon ylimmässä kerroksessa, jossa lasihyllyt ulottuivat lattiasta kattoon ja huoneesta toiseen, ja jotka ladottu täyteen teeastiastoja.

Sanattomaksihan se veti. Kameran peili sen sijaan ei jäänyt hiljaiseksi.

 

 

 

 

Vaikka astioita oli kerätty ympäri maailmaa, suosikkini taisivat löytyä teepannujen luvatusta maasta, Britanniasta. Siinä on paikka, jossa tiedetään, miten mikä tahansa kriisi rauhoitetaan.

Lets have a cup of tea!

Lempeää valoa

 

 

 

Vaikka olenkin suunnattoman onnellinen, että päivät ovat vihdoin alkaneet pidentyä, jouluun kuuluu vielä hämärässä tunnelmointi ja lempeämpi valaistus. Lumen puuttumisen takia hämärän aikainen tulo ei varsinaisesti haittaa. Sohvalle kääriytymistä on kuitenkin tiedossa, joten parempi vain!

 

Öissä on aina jotain ainutlaatuista, mutta taianomaisimpia ovat jouluyöt. Nauttikaamme siis niistä!

 

 

 

 

Punaista Joulua!

 

 

 

 

 

 

 

Punaista, Lämmintä, Rauhallista, Rentouttavaa ja Kaiken Puolin Ihanaa Joulua!

 

<3