Pääsiäisherkkuja

 

Kaksi kriittistä asiaa tekee juhlasta juhlan - herkut ja kukat. Aloitetaan makuaisteja hivelemmistä kuvista. Kukkia tulossa myöhemmin, totta kai. Nyt kuitenkin on palattava keittiöön päivällisen valmistukseen.

Ihanaa Pääsiäistä!

Melkein pääsiäinen

 

Pääsiäiskoristeet on vihdoin pyyhitty pölyistä, narssissit ostettu ja herkut ovat valmiina. Nämä lasiset munat ovat kuitenkin uusia ja peräisin Pentikiltä. Koivunoksien silmut eivät ole vielä auennet, mutta ne ehtivät vielä, eihän ihan vielä ole pääsiäinen.

Aurinkoa päivään!

Pääsiäisnoitia

Tänään on talvisesta säästä huolimatta lennellyt pääsiäisnoita jos toinenkin. Aurinkoista Palmusunnuntaita!

For the birds

Kenellekään tähän blogiin eksyvälle tuskin jää epäselväksi, että linnut ovat valloittaneet tämän neidin sydämen lähtemättömästi. Enkä tarkoita nyt vain ääriviivapiirrettyjä hipsterilintuja enkä vintage-henkisiä vesivärimaalauksia (toki sydämeni sykkii molemmille), vaan myös ihan oikeita lintuja.

Linnunlaulussa ja niiden tarkkailussa on jotain hyvinkin rauhoittavaa. Jotain samaa kuin puutarhanhoidossa. Ylipäänsä luonto on sellainen voimavara, kliseistä tai ei, että on ihan sääli, miten helposti se unohtuu kaupunkilaiselta.

Kokosin tähän joitain suosikkikuviani Birds of a Feather -sivustolta, joka on täynnä ihan mielettömiä lintukuvia! Kannattaa käydä katsomassa. Ei mitään koulun biologian oppikirjakamaa, vaan esteettisesti jotain todella kaunista.

Näistäkin kuvista löytyy myös ihan Suomestakin bongattavia lajeja, ja sivustolta löytyy lisää!

Ei ole ihme, että lintuaihe on niin suosittu taiteessa, kun mallit ovat tätä luokkaa.

Kyyneleitä korvissa

 

Totuuden nimessä on myönnettävä, ettei tekemieni korvakorujen idea ole omani. Muutama vuosi sitten näin Taikin joulumyyjäisissä hauskat liukuvärjätyistä pisaroista tehdyt korvikset. En kuitenkaan ostanut niitä silloin ja seuraavana vuonna kolusin myyjäiset korvismetsästyksen kannalta turhaan läpi.

 

Siispä korut oli tehtävä itse. Muovitettua ja liukuvärjättyä paperia ei varastoistani löytynyt, joten oli keksittävä muuta. Koluttuani tiskikaapin ylähyllyjä, juuri niitä jotka täyttyvät tarpeettomista kipoista ja jugurttipurkeista, silmäni osuivat johonkin juuri sopivaan. Hapankaalirasiaan.

 

Kyllä, postauksen otsikko olisi voinut olla myös hapankaalirasiakorvikset. Mielikuva ei ole se kaikista kaunein, joten on parempi keskittyä lopputulokseen.

Rasia on kuitenkin pehmeää muovia, jota on helppo leikata ihan tavallisilla saksilla. Lisäksi tarvittiin pihdit, ohutta ketjua, korvakorukoukut ja muutamia renkaita.

Vaikka kyyneleitä olisi korussa enemmänkin, ne näyttävät silti keveiltä läpinäkyvyytensä vuoksi. Huomenna nämä pääsevät katsomaan Joutsenlampea. Ja veikkaanpa, että tiedossa on muutama liikutuksenkin kyynel!

Eremitaasin vihreä

Eremitaasista ei värejä puutu. Rohkenen sanoa sitä jopa sangen muodikkaaksi hieman mintun vihertävine julkisivuineen.

Kevät saa minutkin kaipaamaan vihreyttä. Ennen kaikkea puissa, mutta koska olen malttamaton, näkyy se jo vaatteissani.

Nyt kuitenkin väsy painaa, joten illanjatkot!

Tulppaaniterapiaa

Erehdyin katsomaan viikon sääennusteen. Lunta! Kolme päivää pelkkää lumisadetta! Ei auta kuin sulkea silmät ja napsauttaa kirkasvalolamppu päälle.

Onneksi kaupat ovat täynnä tulppaaneja, joilla saa edes vähän väriä tähän maailmaan.

 

Voimia maanantaihin!

Turkoosia pintaan

Antiikkiliikkeet ovat ainakin toistaiseksi kukkaroni ulottumattomissa, joten osto- ja myyntiliikkeet ovat kohteeni. Sen lisäksi, että rakastan niiden tutkimista, minulla oli myös tarve. Pienen lipaston tarve. Voi kuulostaa helpolta, mutta ehei. Kahdensadanneliön ensiasunnon maailmassa pienille lipastoille ei ole kysyntää.

Toisin oli ennen! Pieniin tiloihin mahtuvia huonekaluja on huomattavasti helpompi löytää vanhana. Ja niin löysin minäkin. Pienen ruskean sivupöydän. Ruskeat huonekalut saavat kuitenkin nenäni nyrpistymään, joten reissu K-raudan maaliosastolle oli ehdoton.

Kuvista on jo helppo päätellä, mihin väriin päädyin. Olin aina halunnut maalata jotain turkoosiksi, ja vihdoin siihen oli tilaisuus! Nämä kuvat toimivat vahvistuksena päätökselleni. Suunnistin maalihyllyille peläten pitkää valintaa turkoosien sävyjen maailmassa.

Valintaa ei kuitenkaan tarvinnut kauaa miettiä, sillä tarjolla oli yksi turkoosi sävy. Yksi. Muut sävypapereita tutkineet kotimaalarit eivät aivan jakaneet pöyristystäni. Enkä moiti heitä.

Maalipurkit ja pensselit odottavat. Hiekkapaperi on valmiina. Ei muuta kuin sutimaan!