Olen asunut asunnossa, jossa aamupala nautitaan kuistilla, asunnossa jossa ikkunoita ei saa kunnolla edes auki, sekä asunnossa, jossa ranskalaisen parvekkeen oven avaamalla voi koko yksiön kuvitella olevan ulkona. Nyt minulla on parveke. Ja ihka oikea sellainen.
Ja ennen kaikkea, minulla on parvekekukkia.
En ole koskaan voinut sanoa, että "parvekekukat pitäisi vaihtaa syksyisempiin" tai "lähden ostamaan parvekekukkia". Jostain syystä olen kaikista eniten innoissani juuri kukista, vaikka on siellä muutakin kuin ne orvokit. Kuten tuikkukuppeja. Aivan välttämättömiä illan teehetkiin.
Niin ja tietysti, on siellä myös parvekekalusteet. Sievää valkoista metallia. Juuri niin kuin pitääkin. Olisivat ne toki voineet olla vielä koristeellisemmat, mutta budjetti tuli vastaan. Toisaalta nyt selkämys ja tuolien muodot tulevat kauniimmin esille.
Ensimmäinen teehetki auringossa on nautittu.
"Louie, I think this is the beginning of a beautiful friendship."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti