Vaikka perjantai-ilta voisikin kirvoittaa erinäisiä pohdintoja onnesta ja elämästä, pysytään kuitenkin ihan konkreettisella tiellä. Viime aikoina kaulassani on nimittäin riippunut varsin tiuhaan pronssinen avain. Jos sen hypistelystä ei tule onnelliseksi niin ei mistään.
Parasta tuollaisissa pitkissä koruissa on niiden tarjoama hypistelyoptio. Sellainen turva-asia, johon tarttua kiperissä tilanteissa. Ja, uskomaton mutta totta, avain jos jokin sopii täydellisesti kämmeneen!
Olen pitkään haaveillut avainkorun tekemisestä itse, mutta en koskaan törmännyt tarpeeksi kauniiseen kapistukseen. Kyseinen kappaleen voi hankkia itselleen joka toisesta vaateliikkeestä, mutta sillä ei ole merkitystä. Minulle se on yksinkertaisesti - avain onneen.
Onnea perjantaihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti