Muistini on kuin seula. Tämän takia uskollinen ystäväni, jota hipelöin joka päivä lukuisia kertoja, on tietysti kalenteri. Ystäviksi kelpuutetaan vain parhaat mahdolliset, eikä kalenteriksikaan käy mikä tahansa vihkonen.
Toiseksi paras ystäväni asuu työpöydälläni, mutta bestikseni reissaa mukana päivittäin.
Ja miten ihana bestikseni onkaan! Kannet ovat paperia, mutta näyttävät kauniilta nahalta. Sivut ovat karheaa kellertävää paperia, johon kirjoittaminen on taivaallista. Satiiniset kirjanmerkit eivät myöskään varsinaisesti pahenna tilannetta.
Ikävienkään velvollisuuksien kirjaaminen ei tunnu yhtään niin pahalta, kun kalenterin esille kaivaminen saa tahtomattakin hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti