Nyt voisin pitää terveysintoilupuheen, jossa muun muassa ylistäisin suomalaisten keksimää xylitolia. Mutta koska todellisuudessa syön mielummin huomattavasti sokerisempia makupaloja, en tee sitä. Sen sijaan kerron, että yritän huijata itseni terveellisemmälle polulle. Enkä vain yritä, vaan se todellakin toimii.
Ihmisenä, joka tuputtaa kavereilleen kauniita servettejä aina tilaisuuden tullen (ja ilmankin tilaisuutta), on helppo saada syömään enemmän purkkaa, kun se vain näyttää sievältä ja jotenkin houkuttelevalta. Kaunis lasipurkki, jota tekee mieli avata ja sulkea, hieman satiininauhaa ja pussillinen raikkaan värisiä purukumeja. 100 % xylitolia. Tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti