Pidennetty viikonloppu. Kolme päivää. 72 h. Ja mikä määrä tapahtumia! Mieli on vellonut niin aallonpohjalla kuin hurjastellut -harjalla. Lopputuloksena onnellinen sekavuustila, jota jatkuva valvominen ja makeanhimo eivät suoranaisesti helpottaneet.
Harjalla hoippuminen vie veronsa, kun koittaa paluu arkeen. Mikään ei tunnu miltään ja ote elämästä on kadonnut. Vaikka kuinka pidän arjesta ja sen tuomasta onnesta, iskee superkivojen reissujen jälkeen valtava ahdinko ja epätoivo. Haikaillen katselen kuvia ja toivoisin viikonlopun yhä jatkuvan.
Sangen onnekasta kuitenkin on, että nyt alkaa pääsiäinen. Tiedän, ettei minulla ole tarpeeksi syitä murjottaa ja olla allapäin, kun kevät tunkee ikkunoista sisään. Olkoon tämä postaus kuoppa, josta lähdetään ylöspäin kohti keltaisia tipuja, pääsiäismunia, vehreää ruohoa ja parempaa mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti