Lähdin keväällä Pariiisin yksi tavoite mielessäni. Peltipurkki. Kaunis, hieman ränsistynyt peltipurkki. Kolusin Pariisin suurimpien antiikkimarkkinoiden hyllyt ja tuolinaluset ja löysinkin oikein sieviä yksilöitä, mutta kaikki olivat väärän värisiä. Ystäväni huokailivat syvään ja laahustivat perässä yrittäen hienovaraisesti vihjailla orastavasta nälästä ja kivistävistä jalkapohjista.
Tiedän kyllä, että samoja purkkeja voi hyvinkin löytyä uutena ja kiiltävänä Suomesta, mutta ei se ole tärkeää. Tärkeintä on, että muistan aina Pariisin ja näen siinä ajan patinan.
Seuraavana päivänä löysin valtavan ihanasta luomuteekaupasta pinkin ruusuteepurkin, joka istui täydellisesti vanhan purkin päälle. Ja ai että ruusu tuoksuu hyvälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti