Olen aiemminkin kertonut heikkoudestani muistivihkojen edessä. Törmäsin tähän hellyttävään vihkoon sattumalta, enkä miettinyt kauaa ostopäätöstä. Turkoosia, lintuja ja kiemuroita. Täydellistä.
Ilokseni saatoin myös todeta, että tulevana syksynä aloitan työssä, jossa muistikirjoja tullaan todella tarvitsemaan. Nykyisin minun on siis suorastaan pakko viedä kotiin kaikki eteeni tulevat sievät vihkoset. Mikä harmi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti