Asettelin jouluvalojani pitkään ja hartaasti. Ikkunaan laittaminen oli liian hankalaa ja sitä paitsi ne jäisivät kuitenkin piiloon verhojen taakse. Hyllyllä ne näyttivät auttamattoman sekavilta, mutta sitten mieleeni juolahti entisaikojen tähtien valaistut peilit. Sellaisesta peilistä ei voi heijastua kuin kaunotarten ja komistusten kuvia, joten ei ollut epäilystäkään, minne valoni sijoittaisin. Vaiettakoon siitä seikasta, että tosiasiassa valot ovat armottomat ja paljastavat joka ainoan näppylän, joka hipiälleni on suvainnut ilmestyä.
Onneksi peiliin katsellessa huomio kiinnittyy enemmänkin valoihin kuin kuvajaiseen, joten lopputulos on sama. Kotoa voi lähteä hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti