Sunnuntaiaamu. Herään huomattavan aikasin ja päätän, että vihdoinkin on koittanut aika tehdä omenapiirakka. Ei sellainen perinteinen, vaan sellainen, josta olen katsellut kuvia pienen ikäni niin Mummo Ankan uunissa kuin amerikkalaisissa 50-lukulaisissa tienvieruskahviloissa, joissa tarjoilijoilla on mintunväriset mekot ja kahvipannu aina valmiina. Oikean Apple pien.
Jokin tuossa kuvioidussa taikinapäällysteessä on aina kiehtonut. Koskaan en ollut sellaista maistanut, mutta olin täysin vakuuttunut, että se maistuisi hyvältä.
Ja niinhän se maistuikin.
Ohjeen lainasin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti