Yhtä varmasti kuin joka kesä muotilehdet toitottavat pastellien paluuta, yhtä varmasti syksyisin sivut täyttyvät murretuilla väreillä. Olen aina hiukan ylemmyydentuntoisena naureskellut näille ennalta-arvattavissa oleville värimaailmojen muutoksille. Ja lampaan lailla vaihtanut vaattteideni värejä vuodenajan mukaan.
Mutta ei kai lammasta voi syyttää luonnon mukaan elämisestä?
Luonnossa on tällä hetkellä niin kauniita värejä, että olisihan se nyt suorastaan rikollista patsastella kirkkaaseen pinkkiin verhoutuneena. Luonnon kanssa ei kannata ryppyillä, joten henkisen keskisormen näyttämisen sijaan siitä on hyvä ottaa mallia. Ja niin me alitajuntaisesti pitkälti teemmekin.
Mitä lyhyemmiksi päivät käyvät, sitä synkemmiksi vaatteemme muuttuvat. Talvisin luonnon nukkuessa värien kapinallinen käyttö on jopa suotavaa, mutta toistaiseksi luonto on enemmän kuin hereillä. Ehkä hieman unelias, mutta hereillä yhtä kaikki.
Siispä suunta ulos bongaamaan kauneimmat värit, ja sen jälkeen etsimään kaapin perältä pihlajanmarjanpunainen neulepaita tai pietaryrtinkeltainen kaulahuivi. Kaikki käy, kunhan se löytyy luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti